Ilmestyskirjan luvusta 4 eteenpäin...

(Tämä postaus liittyy edelliseen raamikseemme ja on tarkoitettu lähinnä silloin mukana olleille. Näin ollen tähän liittyvä keskustelu käydään seuraavassa raamiksessa. En siis julkaise kommentteja tähän liittyen täällä, mutta mikäli haluat lähettää viestin, laita mukaan sähköpostiosoitteesi.)

Ilmestyskirjan 4. luku voidaan oikeutetusti otsikoida nimellä "Taivaallinen jumalanpalvelus". Siinä kuvataan taivaassa tapahtuvaa valtaistuimella istuvan Jumalan palvontaa. Mukana on monia mielenkiintoisia hahmoja, kuten neljä olentoa erilaisilla kasvoilla varustettuna; leijona, härkä, ihminen ja kotka, jotka kuvastavat kukin osaltaan Jumalan ominaisuuksia, kuten pelättävyyttä, voimaa, ihmisiskuntaan samaistumista ja kaikkinäkevyyttä. Lisäksi mainitaan 24 vanhinta, joista on epäilty niiden olevan kerubeja, kuten edellisetkin. Toisen tulkinnan mukaan ne edustavat ihmiskuntaa ja ovat siis ihmisiä kirkastetussa ruumiissaan. Lisäksi Jumalan Henki tulee esille valtaistuimen edessä olevana seitsemänä tulisoihtuna.

Kävimme myös keskustelua siitä, miten virheellinen kuva meillä saattaa olla taivaasta; aineeton, utuinen olotila, jossa kävellään jonkinlaisen pilven päällä. Kyse on kuitenkin todellisesta paikasta, johon Johannes hengessä vietiin ja jossa hän näki asioita, joita kirjasi ylös ja jossa hän myös keskusteli muiden siellä olevien kanssa. Sama epämääräisyys saattaa liittyä enkeleihin, jotka joissain yhteyksissä kuvataan pullukoina lapsenkasvoisina siivekkäinä olentoina. Todellisuudessa enkeli-sana on kreikan kielessä maskuliininen. Enkelit ovat oikeasti Jumalan sotaväkeä, joiden olemus ja voimat ylittävät inhimillisen käsityskyvyn.

5. luku puolestaan voidaan otsikoida "Karitsan kruunajaiset". Tapahtumat tässä luvussa kuvaavat ensin Kristuksen taivaaseen astumista ja tämän rinnalla voi lukea Luuk. 24:51, Apt. 1:9 ja Hepr. 4:14. Mielenkiintoista on se, miten eräs vanhimmista sanoo Johannekselle, että Leijona Juudan sukukunnasta on voittanut, mutta se, mitä Johannes oikeasti näkee on Karitsa, joka on ikään kuin teurastettu. Joka tapauksessa Hän on arvollinen ottamaan kirjakäärön valtaistuimella istuvan kädestä ja avaamaan sen sinetit yksi kerrallaan. Hän on oikeutettu siihen sen takia, mitä on tehnyt kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Kun Jeesuksesta puhutaan Karitsana, tämä viittaa mm. seuraaviin kohtiin Vanhassa testamentissa: 2.Moos. 12:1-13, 23 ja Jes. 53:7.

Tämän jälkeen alkaa sitten tapahtua, kun neljä ratsastajaa astuvat ensin näyttämölle. Oma tulkintani näistä on seuraava:

1.  ratsastaja kuvaa ihmisen valloitushalua yleisesti sekä Rooman imperialismia erityisesti. Rooman imperiumi ei kuollut sen mukana, vaan monet eurooppalaiset suurvallat niin lännessä kuin idässäkin näyttäytyvät mielellään sen perillisinä. Erityisesti tämä koskee Iso-Britanniaa, mutta myös USA:a. Tähän liittyy myös yleinen teknologinen ja muu tieteen kehitys ja eteenpäinmeno.
2. ratsastaja liittyy myös Roomaan, mutta yleisemmin suurvaltojen siihen piirteeseen, että ne synnyttävät sotia ja aseellisia selkkauksia. Aikanaan oli Pax Romana, nykyisin enemmänkin Pax Americana. 
3. ratsastaja kuvaa nälänhätää ja vaaka viittaa vähäisen tarjolla olevan ruoan tarkkaan jakamiseen. (Vrt. 3. Moos. 26:26, Hes. 4:16.) Nälänhädän aikana ruoan hinta kohosi kymmenkertaiseksi normaaliin verrattuna, mikä teki tilanteen tavalliselle kansalaiselle hyvin vaikeaksi.
4. ratsastaja on vihertävän kellertävä, kuolleen ruumiin värinen hevonen, jolla ratsastaa itse Kuolema. Sodan ja nälänhädän ohella se korjaa satoa myös villipetojen ja tautien kautta, täydentäen näin Hesekielin kuvaaman nelinkertaisen vitsauksen (Hes. 14:21). Tätä seuraa Tuonela, joka kerää saaliin edellä mainitusta kehityksestä. 

Ratsastajat muodostavat siis loogisen jatkumon: valloitus- ja laajentumispyrkimykset johtavat sotiin, jotka puolestaan synnyttävät nälänhätää, tauteja ja muutenkin yhteiskuntarauhan murenemista. Ajattelen siis neljän ensimmäisen sinetin ja neljän ratsastajan kuvaavan ihmiskunnan yleistä kehitystä Jeesuksen ensimmäisen ja toisen tulemuksen välillä. Tähän väistämättä liittyy myös asian kääntöpuoli: uskovat ovat kautta historian olleet vainottuja, milloin maallisen vallan, milloin taas uskonnollisen vallan taholta. (Tähän liittyy eräs niistä mitoista tai määristä, joiden pitää Raamatun mukaan tulla täyteen ennen lopullista tuomiota ja Jeesuksen takaisin paluuta. Tässä Ilm. 6:11:ssä on kerrottu yksi niistä. Muista puhutaan lisää myöhemmin.)

Kuudes sinetti kuvaakin tätä Jumalaa vastustavan maailman tuomitsemista ja tuhoa eli tämä teema näkyy Ilmestyskirjassa jo "näin varhain". Ilmestyskirjaa on siis mahdotonta tarkastella orjallisesti jonkin eskatologisen aikajanan avulla, vaan seitsemäs sinetti ikään kuin käynnistää uuden prosessin, jota kuvataan seitsemänä pasuunana. 

Mitä me siis tästä opimme?

Kristus on kaiken keskiössä Ilmestyskirjassa, ihmiskunnan historiassa ja erityisesti lopun aikojen tapahtumissa. Jeesus on antamassa Johannekselle ilmestystä (Ilm. 1:1-3 ja 22:16) ja Hän on aktiivinen toimija läpi koko Ilmestyskirjan. Hän avaa yksi kerrallaan sinetit, jotka johtavat maailmanhistorian suuriin linjoihin ja tapahtumiin. Profeetallinen teksti ei siis ainoastaan ennusta tulevaa, vaan myös selittää historiaa. Ilmestyskirjan tarkoituksena onkin osoittaa, että oman elämän luottaminen Jeesuksen käsiin on perusteltu vaihtoehto.

Henkilökohtainen tehtävä voisi olla Jeesuksesta Ilmestyskirjassa käytettyjen eri nimien etsiminen, läpikäyminen ja mietiskeleminen omassa hartauselämässäsi.

Lopuksi aiheeseemme liittyen eräs laulu.

Lähteet:
Jauhiainen Marko, Aika on nyt. Opas Ilmestyskirjan lukemiseen.
Sana elämään. Kommentaariraamattu.