Luin eräästä kirjasta Yhdysvaltojen senaatin entisen kappalaisen, tohtori Richard Halversonin sanoneen, että alun perin kristinuskossa oli kyse naisten ja miesten yhteisöstä, joka kerääntyi elävän Kristuksen ympärille. Kun se saapui Kreikkaan, siitä tuli filosofia. Kun se saapui Roomaan, siitä tuli instituutio. Sitten se saapui Eurooppaan ja siitä tuli kulttuuri. Kun se lopulta saapui Amerikkaan, siitä tuli bisnestä.
Kun ensimmäisen kerran luin tuon tekstin, ihastuin siihen suuresti. Miten hyvin asia (so. kristinuskon virallinen historiantulkinta) olikaan siinä kiteytetty! Vasta vähän myöhemmin ymmärsin, että koko ajatushan jäi tyystin puolitiehen.
Kysymys nimittäin kuuluu: mitä tehdä sitten, kun tuo uskonnon varjolla harjoitettu bisnes alkaakin tuottaa ruumiita? (So. burn-outin kokeneita, pettyneitä ja uskonsa menettäneitä ja erilaisiin lankeemuksiin sortuneita järjestelmän palvelijoita.) Tai mitä sitten, kun tuo aiemmin uljas ja elinvoimainen kulttuuri alkaakin uhkaavasti rapistua ja tuhoutua? Entä mitä sitten kun instituutiot osoittautuvat jäykiksi rakenteiksi ja filosofia osoittaakin olevansa ilman todellista elämää itsessään?
Mitä silloin pitää tehdä?
Pitäisikö silloin palata tuon uskon alkulähteille, kerääntyä elävän Kristuksen ympärille?
No comments:
Post a Comment