Muuan toteutunut ennustus

 Olen joskus aiemmin viitannut siihen terävään analyysiin, jonka löysin erään kaverin fb-päivityksestä. Kyse on "pelkän" uskon opettamisen turmiollisuudesta ja enemmän käytäntöön varustavan valmennuksen välttämättömyydestä. Tuo kirjoitus sisältää myös meidän tilanteeseemme sopivan ennusteen (jonka kanssa kuvan henkilöillä ei ole mitään tekemistä).

"In fact, Ken Ham ... found that young Christians who faithfully attended Bible classes were actually more likely to question the authority of Scripture, more likely to defend the legality of abortion, same-sex marriage, and premarital sex, and more likely to leave the church."

Tämä herättää monia ajatuksia. Miksi käy juuri päinvastaiseksi tarkoitetulla tavalla?

Edellisessä postauksessani viittasin luopumiseen sellaisista raamatullisista peruskäsitteistä, kuten esim. ihmisen syntiinlangenneesta perustilasta ja asemasta suhteessa Jumalaan, itseensä, muihin ihmisiin ja ympäristöönsä. Jos tämä raamatullisen ihmiskuvan merkittävä perusta ja realismiin ohjaava ohjaava puoli pimitetään, luisumme humanismiin, jossa ihminen on kaiken mittari. Tätä kautta meiltä hämärtyy näkemys asuttamastamme planeetasta jonkun muun hengellisen todellisuuden kuin hyvän Jumalan vallassa olevana järjestelmänä. Kyllä, maailma on Jumalan luoma ja alunperin hyväksi ja täydelliseksi luotu - mutta syntiinlankeemuksen seurauksena turmeltunut. Tämä on unohtunut monilta kristityiltäkin.

Sitä suuremmalla syyllä meidän pitäisi ymmärtää evankeliumin julistamisen välttämättömyys: parhaimmatkaan inhimillisistä apuhankkeistamme eivät ole mitään sen rinnalla, mitä Pyhä Henki evankeliumin julistuksessa saa ihmisessä (ja sitä kautta koko yhteisössä) aikaan. 

Kuitenkin monen kohdalla näyttää käyvän päinvastaisella tavalla ja tässä prosessissa (jota pahoin pelkään monen kristityn ystäväni pikku hiljaa läpikäyvän) ympäröivän maailmamme järkyttävät tapahtumat näyttelevät merkittävää roolia. Näiden apokalyptisten uhkakuvien velloessa ympärillämme ja syvän huolestuneisuuden ahdistaessa sisimpäämme tapahtuu jotain hämmästyttävää: evankeliumi siirtyykin kehälliseksi asiaksi ja keskiöön nousee inhimillinen hätä. Evankeliumista tuleekin vain yksi "resurssi" muiden joukossa. Jumalan lupaus paremmasta maailmasta tuonpuoleisuudessa tuntuu haihattelulta, jopa ihmisten hädän sivuuttamiselta.

Se, mihin viittasin edellisessä postauksessani  on se, miten suhteemme Jumalan Sanaan Raamatussa (käytän tarkoituksella tällaisia ilmauksia!) on muuttunut. Monelle meistä Raamatussa on enää vain kyse tulkinnasta, kirkon tunnustuksesta tai oman liikkeen traditiosta tai ylipäätään jostain sellaisesta, mitä on helppo käsitellä ja tarvittaessa mestaroida itse. Kutsun tätä "humanismisaatioksi": jumalallisen ilmoituksen tilalle on tullut jotain muuta. Voi olla, että monen kohdalla kokemus inhimillisen hädän kasvamisesta lähes ylivertaisiin mittasuhteisiin, on syynä tähän, mutta se ei ole hyväksyttävä (tai riittävä) syy tähän luopumukseen, korkeintaan "vain" lieventävä asianhaara. 

Yllä luettava englanninkielinen sitaatti kertoo sitten jotain siitä, mitä tästä kaikesta seuraa, jos samalla tiellä jatketaan.