Siinä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, mutta syy tähän oli sinänsä mielenkiintoinen. Virtanen oli näet viime aikoina erinäisissä uskonkamppailuissa tullut todenneeksi epäilevänsä yksityiskohtaisen johdatuksen mahdollisuutta. Kun hän oli jossain vaikeassa - tai "haasteellisessa", niinkuin nykyään oli tapana sanoa - tilanteessa ja joku läheinen ihminen (vaimo useimmiten) yritti lohduttaa häntä sillä, että Jumala oli hyvin yksilöllisesti juuri hänelle sopivan polun ulos tuosta ahdingosta. Virtanen oli - toki tunnustaen kyynisyytensä - vastannut siihen, ettei oikein enää jaksaisi tuollaista sentimentaalista hengellisyyttä.
Virtanen oli myös jo pitempään etsinyt juuti tietynkokoista hyllykköä hänen (ja hänen vaimonsa yhteiseen) työhuoneeseen. Hylly tarvittiin, Virtaselle niin rakkaiden kirjojen takia tietenkin, täyttämään eräs juuri tietty kohta seinässä. Tämän tähden kirjahyllyn tulisi olla juuri tietyn kokoinen niin korkeudeltaan, leveydeltään kuin syvyydeltäänkin. Eräänä päivänä eräällä kirpputorilla, jonne Virtanenkin vaimon (puoliksi) pakottamana aina silloin tällöin raahautui, hänen silmiinsä sattui kaunis, tumman puuinen hylly, jonka Virtanen mittasi (vaimollaan näet oli aina mittanauha mukana kirpputoreilla kierrellessään) ja varmisti sopivuuden sitten vielä kotona. Kaiken muun hyvän lisäksi he onnistuivat kuljettamaan mokoman hyllyn kotiin kätevästi omalla aasialaisella tilaihmeellään.
Niinpä tuo täydellisen sopiva kirjahylly nyt komisti Virtasen (ja hänen vaimonsa) työhuonetta ja läsnäolollaan joka päivä lempeästi nuhteli Virtasen epäuskoa, mutta ennen kaikkea todisti Jumalan johdatuksen pikkutarkasta yksityiskohtaisuudesta.
No comments:
Post a Comment