Luukkaan evankeliumin 2. luvun loppuosassa tapaamme kaksi esimerkkiä tällaisesta. Kyseessä on kaksi vanhusta, Simeon ja Hanna, jotka aivan uuden liiton kynnyksellä vielä edustavat vanhan liiton "pyhää jäännöstä", mutta profeetallisen hengen vaikutuksesta kurottautuvat jo kohti uutta. He eivät liene olleet ainoita tällaisen yhtä aikaa hartaan ja aktiivisen messiasodotuksen edustajia omana aikanaan ja siinä maailman kolkassa, jossa he asuivat. Vanhan testamentin kirjoituksia selittävien ja Messiaan syntymää ennustavien rabbiinisten kirjoitusten ollessa hyvin tunnettuja eri puolilla Lähi-itää osattiin odottaa Messiaan tähden ilmestymistä ja Hänen syntymäänsä. Ymmärtääksemme oikein tätä Jeesuksen syntymän aikoihin vallinnutta messiasodotusta, meidän on hyvä tarkastella pakkosiirtolaisuuden jälkeistä toisen temppelin ajan juutalaisuutta.
Hesekielin kirjan 10. luvussa on kuvattuna tilanne, jossa Herran kirkkaus poistuu Salomon temppelistä Jerusalemissa. Tämä profeetallinen ilmestys on ollut radikaali viesti vanhan liiton aikaisille juutalaisille, sillä sinne sama kirkkaus, kabod kerran oli laskeutunut. (2.Aik. 7:1-3) Jerusalemin temppeli oli edustanut juutalaiselle uskolle Herran läsnäolon, shekinan paikkaa maan päällä.
Hesekielin seuraavassa luvussa todetaan, että nyt käynnissä olevan pakkosiirtolaisuuden aikana Herra on ollut Israelille "vähän aikaa pyhäkkönä". (11:16) Tämä on mielenkiintoinen lausuma, joka näyttää olevan jonkinlaista uuden liiton ennakointia. Se näyttää myös liittyvän muihin vastaaviin profeetallisiin lupauksiin uuden liiton todellisuudesta helluntain jälkeen. Heti tämän jälkeen nimittäin Herra sanoo antavansa uuden hengen heidän sisimpäänsä. (11:19-20)
Myöhemmin Hesekiel palaa vielä uudelleen tähän samaan teemaan kirjassaan, jolloin Herra lupaa myös ratkaisun lain täyttämiseen ja sen mukaan elämiseen. (36:26-27, vrt. Jer. 31:33-34) Tämä problematiikka onkin eräs tärkeä näkökulma koko Hesekielin kirjan sanoman ymmärtämiseen. Hesekiel oli papillista sukua ja toimi itsekin pappina Jerusalemin temppelissä. Hän tunsi siis hyvin Mooseksen lain kehotuksen noudattaa lakia. Tätä sitten seuraisi elämä sanan varsinaisessa, täydessä merkityksessä. (3.Moos. 18:5) Nyt, profeetallisen ilmoituksen myötä hän ymmärtää, että vasta Pyhä Henki ja sen asuminen Herran kansassa tekee tästä mahdollisen. (11:20) Samaa todistaa 600 vuotta myöhemmin myös muuan juutalainen rabbi nimeltä Paavali. (Room. 8:4)
Hesekielin kirjan lopulla sitten kuvataan, miten Herran kunnia palaa takaisin temppeliin - mutta ei Jerusalemin vanhaan temppeliin, eikä myöskään toiseen. (Hes. 34.) Tämä temppeli on jollain tavalla mystinen kokonaisuus, joka sijaitseekin jossain muualla kuin Jerusalemissa. Joka tapauksessa temppeli edustaa Hesekielille lain uudistamista ja papillisen pyhyyden toteuttamista Jumalan kansan keskuudessa. Tähän temppeliin Herran kirkkaus lopun aikana palaa, jolloin tästä paikasta tulee Jumalan läsnäolon paikka. (43:7) Aiheellinen kysymys Messias-lupauksen täyttymistä odottavalle juutalaiselle oli, miten suhtautua sitten nykyiseen temppeliin?
Tämä eskatologinen jännite on ollut kipeää todellisuutta tuon ajan juutalaisille, kuten myös Simeonille ja Hannalle; temppeli oli jo rakennettu, mutta Messiasta ei vaan kuulunut. Kansa eli edelleen hengellisessä pakkosiirtolaisuudessa, joka konkretisoitui Rooman sotilasvallassa. Ennen kaikkea Israel oli vielä synneissään, joista heillä oli uhreissa jokavuotinen muistutus. (Hepr. 10:3)
Tässä todellisuudessa elivät profeetalliset vanhukset Simeon ja Hanna, jotka kaikessa inhimillisessä heikkoudessaan muodostivat Jumalan kansan "pyhän jäännöksen" kovan ytimen. Kun luemme Luukaan kuvausta heistä, emme voi välttyä huomaamasta erityisen voimakkaan profetian Hengen läsnäoloa; "... Pyhä Henki oli hänen (so. Simeonin) päällänsä... Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut... Hengen vaikutuksesta pyhäkköön... naisprofeetta Hanna... palveli siellä (so. pyhäkössä) Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää... ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta...". (Luuk. 2:25-38)
3 comments:
Vanhan testamentin kirjoituksia selittävien ja Messiaan syntymää ennustavien rabbiinisten kirjoitusten ollessa hyvin tunnettuja eri puolilla Lähi-itää osattiin odottaa Messiaan tähden ilmestymistä ja Hänen syntymäänsä.
Nyt on ihan pakko kysyä, mitä nuo Simeonin ja Hannan luettavissa olleet "rabbiiniset kirjoitukset" oikein olivat? Vai käytitkö tässä nyt tuota termiä äärimmäisen laveassa (ja sellaisenaan erittäin vähän käytetyssä) merkityksessä (ks. Wikipedian artikkeli)?
Tieto on peräisin eräästä Risto Santalan evankeliumien Jeesuksen syntymäkertomuksia käsitelleestä kirjoituksesta, joka julkaistiin Helsingin Raamattukoulun lehdessä.
Ok... Tosiaan noilla "rabbiinisilla kirjoituksilla" viitataan yleensä Uuden testamentin jälkeen kirjoitettuihin teksteihin (kuten tuosta Wikipedian artikkelista käy ilmi). Niissä kylläkin ajatellaan olevan taltioituina paljon vanhempia traditioita, mutta niiden erottaminen muun seasta on työläs ja pitkä prosessi. TRENT-projektissa tehdään juuri tätä - ensimmäinen osa ilmestyi 2004 ja toisen osan ensimmäinen puolikas 2011. Muistaakseni osia on tulossa kaikkiaan viisi.
Santalalla oli muistaakseni tapana hyödyntää sekä Ut:a edeltäviä että sen jälkeen kirjoitettuja tekstejä Ut:n selittämiseen. Kaikki Santalan kirjoja lukevat eivät kuitenkaan välttämättä tiedosta tätä. Merkitystähän tällä on lähinnä silloin, kun mietimme, mitä tiedämme varmuudella esim. Jeesuksen ajan olosuhteista - kuten esim. siitä, mitä Hanna ja Simeon olivat ehkä lukeneet.
Post a Comment