Praha heinäkuu 2014

Kun seuraa uutisista Ukrainen itäosien tilanteen uutiskynnyksen ylittymistä, niin on selvää, että siihen tarvittiin eurooppalaisen (so. länsimaisen) draaman aineksia. No, tämä kyynisyydestä. Muuten matkustajakoneen alasampuminen herättää kysymyksen kulttuuri(perimi)en erilaisuudesta. Vailla rasismin häivääkään herää kysymys siitä, lyövätkö historian rasitteet, kristinuskon vaikutukset tai filosofisten koulukuntien luomat ajattelun mallit niin voimakkaasti leimansa ihmisten ja yhteisöjen toimintatapoihin, että niiden (so. lännen ja idän) on niin vaikeaa ymmärtää toisian? Ihmisarvon kunnioitus, yksilön vapaus ja muut luovuttamattomat ihmisoikeudet ja niiden takana olevat laajemmat ja syvemmät eettiset periaatteet näyttäytyvät niin perin erilaisina idän ja lännen rajapinnalla. Tällä hetkellä tuo historiallinen rajapinta näyttää makoilevan jossain laajan Ukrainan maan itäosissa. Eipä ihme, että satunnainen blogikommentaattorini Mikael tiesi jonkun aiemman postauksen yhteydessä kertoa, että edesmenneen neuvostovallan aikana ei Tolkienin Sormusten herrasta niin hirveästi siellä pidetty, sehän kuvasi sangen selkeästi tuota idän ja lännen kansojen välistä eroa (keskiaikaisen ihmisen myyttisestä perspektiivistä tosin).

-------

Tsekkiä on joidenkin arvioitsijoiden (en tosin muista keiden) mukaan pidetty Eestin jälkeen Euroopan ehkä maallistuneimpana maana. Tämä on varmaan ollut suurimmalta osin aikoinaan niin monen suomalaisenkin julkipoliitikon ylistämän neuvostodiktatuurin edustaman materialismin (jossa ei, propagandallisesta pravdasta huolimatta, ollut tieteellisyyttä nimeksikään) ansiota. Toisaalta mieleen nousee juuri se selittävä tekijä, joka aikoinaan on tehnyt Pohjoismaista, erityisesti Norjasta ja Suomesta kristillisen kulttuurin tyyssijoja. Kyse on nimittäin hengellisten herätysliikkeiden vaikutuksesta, jotka ovat, paitsi aidosti uudestisynnyttäneet laajoja ihmisjoukkoja, myös levittäneet yhteiskuntarauhaa rakentavia ja turvaavia arvoja ja tapoja vielä laajempien ihmismassojen keskuuteen.

Dramaattisista tässä on kuitenkin se, että kauniilla Tsekinmaallakin oli uskonpuhdistuksen myrskyisiä aikoina omat uskon esitaistelijansa, nimittäin Jan Hus ja hänen seuraajansa. Heidäthän sitten Rooman kirkon papilliset edustajat poltattivat roviolla, mutta heidän hengelliset jälkeläisensä edustavat tänään sitä kristinuskon haaraa, joka maailmanlaajuisesti leviää kaikkein voimakkaimmin. Marttyyrien veressä näyttää olevan uusien kristillisten yhteisöjen siemen vielä satojen vuosien jälkeenkin.

Kuitenkin edelleen voi satunnainen matkailija Tsekin kansallismuseossa kuulla ihmettelyä Jan Husin hehkutuksen ja hänen edustamansa kristillisyydennäkemyksen suhteen. Tämä mokoma kun uskalsi nousta virallista (so. tuolloin Rooman) kirkkoa ja sen johtajuutta vastaan. Uskonnolliseen mieleen ja ajatteluun ei tällainen hävyttömyys koskaan sopeudu. Suurin vaarahan siinä olisikin joutua itse ajattelemaan ja määrittelemään oma kantansa yksin Raamatun Sanan pohjalta. Paavius itsessään taas vie pohjan pois tältä tarpeelta, ilmenee se sitten vanhan historiallisen kirkkokunnan tai vaikkapa jonkun uuden itsenäisen seurakunnan piirissä. Aito Jeesus-usko haastaa aina ihmisen luontaisen uskonnollisuuden.

-------

Muuten Praha näyttäisi olevan jonkinlainen nuoren eurooppalaisen älymystön eskapistinen hengailupaikka. Se kun on toisaalta sopivan lähellä esim. Ukrainan kriisin sodan kumuja, jotta niistä voi saada kivat kiksit. Toisaalta se taas on riittävän sivistynyttä, jotta läheltä löytyy tarvittaessa posliininen vessanpytty hemmotellulle länsimaiselle takapuolelle.