Erään paradigman loppu

Eräs kupla on näemmä puhjennut. Christianity Todayn artikkeli How the Seeker-Sensitive, Consumer Church Is Failing a Generation puhuu karua kieltään ns. etsijä- ja kuluttajaystävällisten seurakuntien epäonnistumisesta katoavan nuorten aikuisten sukupolven tavoittamisessa. Belong-Believe-Behave-paradigma, jolla vielä parisenkymmentä vuotta sitten uskottiin tavoitettavan ja "sosiaalistettavan kristinuskoon" kokonainen kadonnut X-sukupolvi näyttää siis tulleen tiensä päähän. Näin ei nimittäin ole käynyt, vaan monet kristityt länsimaissa kokevat pettyneensä erityisesti uuskarismaattiseen hypetykseen. Luulen, että tämä seikka on merkittävä syy monien evankelikaalien, helluntailaisten ja karismaatikkojen tuntemaan mielenkiintoon ortodoksisuutta ja katolilaisuutta kohtaan.

En oikein ilkeä todeta tähän, että "tiesin tämän toki jo kauan sitten", koska olen nähnyt - ja näen edelleen - etsijäystävällisessä orientaatiossa tiettyjä vahvuuksia. Esim. ns. perimmäisten kysymyksien lähestyminen ihmisen sen hetkisten akuuttien tarpeiden kautta on sinänsä hyvä juttu, samoin tietynlainen sanoman kontekstualisointi. Näinhän Jeesus ja apostolit tekivät ja ylipäätään Uuden testamentin pyhien kirjoitusten ilmestyminen tuon ajan yleiskielellä eli koineekreikaksi kertoivat tuon orientaation vahvuudesta. Apostolit ja koko heidän sukupolvensa (Jerusalemin ja Juudean judaisteja lukuunottamatta) näkivät tärkeänä kasvaa ulos ghettoutuneesta juutalaisesta uskonnollisuudesta tekemään opetuslapsia Jeesukselle kaikista kansoista. Samaan aikaan näen kuitenkin tuossa etsijä- ja kuluttajatrendissä monia heikkouksia, jopa huolestuttavia piirteitä, joista myöhemmin lisää.

Toisaalta en usko tämän trendin mihinkään häviävän, ainakaan hetkessä, koska aina se, mikä tuottaa esim. taloudellista hyötyä pidetään hengissä vaikka väkisin. Miksi tapaa lypsävä lehmä? Kun miljoonia länsimaisia kristittyjä on saatu opetettua jo valmiiksi joihinkin tiettyihin uskonnollisiin kulutustottumuksiin, niin ei heistä nyt noin vain luovuta. Evankelikaali populaarikulttuuri ei perusmekanismiensa puolesta eroa juurikaan muista kaupallisista trendeistä. Toisaalta herää kysymys, mitä sitten vaikka niin olisikin käymässä? Eikö meidän tulisi ennemmin etsiä vain totuutta, kuin sitä mikä milloinkin on trendikästä? Sen enempää kysymys kuin vastauskaan eivät ole niin yksinkertaisia kuin äkikseltään voisi olettaa.

Oleellinen kysymys niin trendin kuin trendinkin kohdalla on se varustaako se uskovia Jeesuksen meille antamaan tehtävään, valmentaako se vastaamaan tämän maailman haasteisiin ja kasvattaako se meitä Kristuksen kaltaiseen pyhyyteen? Tässä kohtaa uskallan vahvasti kritisoida ns. etsijä- ja kuluttajaystävällistä kristillisyyden muotoa länsimaissa - enkä varmasti ole ainoa. Haluttaessa miellyttää omaa kohderyhmäänsä on aina suuri vaara keventää sanomaa, lakata puhumasta synnistä, kun se ei ole niin kivaa, pitää rima "sopivalla korkeudella" kristillisen moraalin suhteen ja muutenkin antaa koko Jeesuksen seuraamisesta siloiteltu, helppo kuva.

Mutta mitä tilalle? Varomatta yhtään sanojani heittäisin, että konservatiivinen raamatullisuus ja Sanan opetus plus yhteisöllisyys, joka perustuu vuorovaikutuksellisuudelle, läpinäkyvyydelle ja avoimuudelle ja jossa ollaan valmiita jakamaan elämään ja jopa myymään nahkansa muiden kanssa. Itse en näe ratkaisuna paluuta historiallisten kirkkojen liturgiikkaan ja muuhun senkaltaiseen kristillisyyden harjoittamiseen, koska se on mielestäni eräänlaista eskapismia.  Näin ollen on selvää, että nykyinen tilanne asettaa vakavat haasteet raamttuopetukselle; millaista sen tulisi olla - lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä? Miten säilyttää raamatullisuuden taso, jopa teologian harrastamisen ote opetuksessa, ilman että syyllistytään toisaalta vesittämiseen tai toisaalta ulkokohtaiseen teologiseen pään tiedon pänttäämiseen? Tämä kaikki toteutettuna siten, että samaan aikaan korkeatasoisen raamatullisen opetuksen kanssa säilyy sulassa sovussa henkilökohtaisuus, vuorovaikutus ja avoimuus. Mielestäni tämä on hyvin mahdollista, koska vastaus löytyy Sanasta itsestään.

If apostles can do it, we can do it.