Hengellinen vanhemmuus on aina suhteessa vanhemmuuteen yleensä. Millaisena näemme omat vanhempamme, se vaikuttaa myös käsityksiimme ja jopa kokemuksiimme hengellisestä vanhemmuudesta. Jos oma isäsuhteeni on ollut etäinen, voi minun olla vaikea tunnistaa tai hyväksyä hengellistä isyyttä lähelläni, vaikka sitä olisikin tarjolla.Kun elämme palvelu- ja kulutusyhteiskunnassa, tämä kaikki ei voi olla heijastumatta myös hengellisen elämän puolelle. Myös suhteessamme hengellisiin isiimme ja mentorointiin, meille voi olla tärkeämpää varmistaa se, että saamme "hyvää palvelua", kuin antautua ihmissuhteeseen.
Jumala sanoo: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" - miksei siis myös hengellistä vanhempaa? Entä sitten kun hengellinen isä, omasta vastuustaan, elämänkokemuksestaan ja näkemyksestään käsin varoittaa, nuhtelee, asettaa jopa rajoja? Meidän aikanamme ei harrasteta ainoastaan "churchshoppailua", vaan myös hengellinen isä tai mentor saattaa mennä tämän takia vaihtoon ja uusi etsitään paremmin omaan korvasyyhyyn sopivaksi.
Äärimmillään oman aikamme hengen hapattava vaikutus näkyy ajattelussa, jossa ei välttämättä enää haluta puhua hengellisestä isyydestä tai edes uskalleta puhua Jumalasta Isänä. Törmäämme joskus feminismin vaikutukseen jopa evankelikaaleissa ja karismaattisissa piireissä. Usein tämä nousee joko oletetuista tai oikeista (esim. historiassa tapahtuneista) väärinkäytöksistä. Taaskaan väärän rahan olemassaolo ei riitä tekemään oikean rahan käyttöä mahdottomaksi.
Muistan erään hengellisen isän kerran todenneen eräille johtajien taholta väärin kohdelluille nuorille, että hän pyytää nyt heiltä tätä anteeksi tämän sukupolven ja tässä asemassa olevien puolesta. Hän ei itse ollut mitenkään syyllinen näiden asemansa puolesta väärin toimineiden johtajien tekosiin, mutta hänessä ilmeni oikea paimenen mieli käytännössä.
No comments:
Post a Comment