Jokin aika sitten pari ystävääni kysyi minulta, mitkä ovat mielestäni merkittävimmät muutokset Kristuksen seurakuntaruumista ajatellen sitten 1970-luvun, kun tulin uskoon. Mainitsin ensimmäisenä karismaattisuuden leviämisen paljon laajemmalle Jeesukseen uskovien keskuudessa, kuin mitä se oli 70-luvun puolivälissä. Karismaattisuuteen liittyvät ilmiöt, armolahjat ja ylipäätään koko ajattelutapa ovat muuttuneet suuresti ja tuo muutos on tapahtunut ikään kuin huomaamatta. Asiat, jotka 70-luvulla olivat "harvojen herkkua", ovatkin nykyään "kaiken kansan leipää".
Toisena asiana mainitsin seurakunnan orgaanisen luonteen ymmärtämisen leviämisen paljon laajemmalle kuin vain tuota ajattelua käytännössä toteuttavien keskuuteen, jopa niin että monissa historiallisissa kirkkokunnissa nähdään tämä ajattelu ikään kuin resurssina ja jopa tapana puhaltaa uutta henkeä vanhoihin rakenteisiin. Tarkoitan orgaanisella ajattelulla seurakunnan näkemistä enemmän organismina kuin organisaationa tai enemmän ketteränä, adhokratiivisena kuin hierarkkisena yhteisönä.
Kansainvälisen kotiseurakuntaliikkeen piirissä on perinteisesti nähty tämä kehitys "kolmantena uskonpuhdistuksena". (Näin Wolfgang Simson kirjassaan "Houses That Ghanges the World, s. 6-7.) Saksalainen seurakunnan kasvun tutkija Christian A. Schwarz näkee ensimmäisen reformaation olleen 16. vuosisadan reformaatio, "teologian reformaatio", jossa monet näkevät olleen kolme haaraa, luterilainen, reformoitu ja anabaptistinen. Toisena reformaationa Schwartz näkee 18. vuosisadalla alkaneen "spiritualiteetin reformaation", jossa pääpaino oli henkilökohtaisella, intiimillä suhteella Jeesukseen. Tämä taas on poikinut valtavan innon evankelioimiseen ja lähetykseen 19. vuosisadalla.
Simson lisää tähän kolmannen ja hänen mukaansa viimeisen osan reformaatiota, nimittäin seurakunnan rakenteiden reformaation, jossa lyhyesti sanottuna kyse on luopumisesta monista perinteisistä kristinuskon maamerkeistä länsimaissa. Simsonin ajatteluun yhtyvät monet amerikkalaiset "simple church"-liikkeen veteraanit, kuten esim. Neil Cole ja Frank Viola tai vaikkapa australialainen Alan Hirsch. Seurakunta nähdään Jeesuksen uskovien perusyksikkönä, jonka kokoontumispaikka voi vaihdella, jopa niin että, Colea lainaten, seurakunnan kokoontumispaikan katolla voi yhtä hyvin olla risti, savupiippu tai satelliittiantenni. Tärkeintä ei ole niinkään ohjelmiston läpipyörittäminen kuin keskinäinen jakaminen 1.Kor. 14:26:n mukaisesti.
Itse näen tässä tapahtuneen uskovien keskuudessa samanlaisen kehityksen, kuin karismaattisuudessa. Asiat, ymmärrys ja opetus, jotka joskus olivat marginaalissa, ovatkin ikään kuin huomaamatta tulleet osaksi valtavirtaa. Tässä kehityksessä on ilmiselvästi niin hyvät kuin vähemmän hyvät puolensa.
Jeremian kirjassa puhutaan ajasta, jolloin Herra lähettää sekä kalastajia että metsästäjiä kokoamaan kansansa takaisin kotimaahansa (16:14-16). Näyttää siltä, että seurakunnan Herra käyttää samanlaista toimintatapaa viedessään läpi Simsonin mainitsemaa "seurakunnan rakenteiden reformaatiota". Hän on selvästi puhunut tästä teemasta joukolle hyvin erilaisia ihmisiä eri puolilla maailmaa. Tämän seurauksena meillä on saatavilla paljon hyviä resursseja niin teoriassa kuin käytännössäkin tähän aiheeseen liittyen. Ne ovat yhtä lailla nuorten radikaalien kuin korkeiden kirkonmiestenkin saatavilla ja niitä käytetään tämän tähden hyvin eri tavoin, ihmisestä ja yhteisöstä riippuen. Joka tapauksessa tietty ajattelutapa on lyönyt itsensä läpi.
Toisaalta olemme viime vuosina nähneet, miten kristityt eri puolilla maailmaa ovat joutuneet miettimään seurakunnan toimivia rakenteita ikään kuin pakon edessä. Maailmanlaaja pandemia jokin aika sitten oli yksi esimerkki tästä. Toinen laajempi ja pidempiaikainen pakottava tekijä on kristittyjen toiminnan- ja sananvapauden kapeneminen. Globaalissa kristinuskossa tämä on ollut todellisuutta jo pitkään ja nyt tilanne on muuttumassa myös länsimaissa. Kaikki tämä haastaa meitä etsimään viisautta niin Sanasta kuin Hengestä, mitkä olisivat helposti eteenpäin siirrettävissä olevia, vainot kestäviä, joustavia ja mukautumiskykyisiä rakenteita. Vastaus näihin kysymyksiin on lähempänä meitä kuin ymmärrämmekään.
Seurakunnan Herra on puhdistamassa seurakuntaansa, eikä meidän ole syytä aliarvioida Hänen kiivauttaan oman seurakuntaruumiinsa puolesta. Tämän tähden Hän sallii nykyisen kaltaisen, monin eri tavoin ilmenevän seulomisen tapahtua. Tämä seulominen tarkoittaa monella tavalla olemassa olevien rakenteiden järkyttämistä, jopa hajottamista. Sen tarkoituksena ei ole vain jonkin asteinen sosio-ekonominen uudistaminen, vaan ennen kaikkea tuoda esille Hänen oma pyhyytensä seurakunnassaan ja sen kautta tälle maailmalle.
Mieti itse, mikä on maanviljelyksessä seulomisen tarkoitus? Jyvien ja akanoiden erottaminen toisistaan.
Mietittäväksi: Ef. 5:22-33, Hes. 20:37-38 ja Mal. 3:1-5.
No comments:
Post a Comment