Viime viikonloppuna olin kansainvälisen kristillisen järjestön, Ellel Ministries´in järjestämässä Explore-viikonlopussa, jossa aiheena oli se, mikä on vastalääke pelkoon ja ahdistukseen. Kun olin nuorempi ja nuoruuden voimissa (ja joskus jopa uhossa), tällaiset asiat tuntuivat aika kaukaisilta. Vanhempana sitä on joutunut (tai saanut) kohtaamaan omia sisäisiä pelkojaan ja niistä nousevia ahdistuksiaan eri tavalla kuin aiemmin. Pelot ovat myös saattaneet olla piilossa, joko tietoisesti inhimillisen uhon alle tungettuja, tai sitten ne ovat olleet syystä tai toisesta tiedostamattomia.
Nykyisin siis tällaiset aiheet, kuten turvallisuus tai pelko ja ahdistus, ovat hyvinkin relevantteja, joskus jopa niin, että sitä pelkää vanhojen pelkojen uudelleen aktivoituvan. Toisaalta - ja tämä on siunattu asia! - tunnen suurta tarvetta kohdata ne kasvoista kasvoihin Herran kanssa ja päästä selville, mistä niissä oikein on kysymys. Vain Hän voi parantaa minut peloistani ja Hän haluaa tehdä niin.
Ajatellaanpa vaikka sitä ylenmääräistä huolehtimista kaikista asioista, joka hyvin usein on opittu käyttäytymismalli. Hyvä kysymys tässä kohtaa on, mitkä ovat ylisukupolviset sidokset tällaisessa käyttäytymisessä? Usein on kyse tavasta toimia ja ajatella, mikä siirtyy jo äidinmaidossa sukupolvelta toiselle. Tai ajatellaan sitä tavalla tai toisella hylätyksi tulemisen pelkoa, joka on niin tuttua meidän yhteiskunnassamme ja hyväksikäytön kulttuurissamme. Tällainen saattaa jonkun kohdalla johtaa jopa siihen, että ihminen hylkää toiset ihmiset, ennen kuin he - oletettavasti - ehtivät hylkäämään hänet.
Missä siis ovat pelon juuret? Olemmeko kenties uskoneet valheita itsestämme, siis siitä, keitä me olemme tai mitä meille tapahtuu tulevaisuudessa? Valheisiin uskominen altistaa meidät pelolle. Valhe on kaikkea sitä, mikä ei ole linjassa Jumalan totuuden kanssa - taaskin ajatellen identiteettiämme, tarkoitustamme ja tulevaisuuttamme. Sielunvihollinen syöttää meille näitä valheita. Valheet, joihin uskotaan, aiheuttavat pelkoa. Ne itse asiassa hyökkäävät uskoamme vastaan. Tätä kautta väärät uskomukset vaikuttavat käytökseemme. Ne ottavat jopa meidän mielikuvituksemme valtaansa.
Meidän on oltava avoimia ja rehellisiä Jumalan edessä omista peloistamme. Jumala on rakastava Isämme, eikä Hän pidä mitään näistä asioista turhanpäiväisinä tai naurettavina. Hän ottaa meidän tunteemme ja kokemuksemme vakavasti. Aina, kun Hän paljastaa meille jotain meidän peloistamme tai ahdistuksestamme, Hän tekee sen parantaakseen meidät.
"Herra on minun valoni ja pelastajani, ketä minä pelkäisin! Herra on elämäni turva, ketä minä kauhistuisin!" (Psalmi 27:1)
