Johdanto
David Pawson toteaa eräässä kirjassaan, miten "tulevaisuuden tapahtumat luovat varjon edellään" (s. 425). Tässä kohtaa hän viittaa 1.Joh. 2:18:n. Toisin sanoen, se mitkä eräänä päivänä kohtaa koko Kristuksen seurakuntaa maailmanlaajuisesti vainojen muodossa (vrt. Matt. 24:9), sitä on jo nyt tapahtumassa paikallisella tasolla. Seurakunta on jo nyt paineiden alainen suurimmassa osassa maailmaa ja tulevaisuus näyttää, millainen on todellisuus Euroopassa ja täällä Suomessa. Jotain suuntaviivoja tästä voimme kuitenkin jo nyt havaita. (Ks. myös tämä.)
Eräänä syynä kristittyjen vainoihin voidaan ajatella olevan heidän erilainen DNA:nsa. Voimme kutsua sitä raamatullisella kielellä "sinetiksi", joka UT:ssa viittaa nimenomaan Pyhän Hengen omistusoikeuteen ja Hänestä osalliseksi tulemiseen kristittyjen kohdalla. (Ks. 2.Kor. 1:22, Ef. 1:3, 4:30 ja 2.Tim. 2:19.) Tietynlainen aitoon kristillisyyteen kohdistuva "vierastaminen", joka tietyissä tilanteissa tulee kärjistymään todelliseksi vainoamiseksi, on seurausta tästä erilaisuudesta. (Ks. Gal. 4:28-31.)
Tutkimme siis läpäisyperiaatteella Ilmestyskirjasta,
- millainen on seurakunnan osa lopun aikoina?
- millaista roolia se näyttelee eri tilanteissa?
- millaista tulevaisuutta sille luvataan?
Taustan hahmottamiseksi on hyvä huomata, että ajassamme on vaikuttamassa monenlaista opetusta ja näkemystä em. seikkoihin liittyen:
- tempauksen ajankohta ennen todellista vaivan ajan alkua
- kristillisen vaikutuksen eteneminen niin, että lopulta koko maailma "kristillistetään", jolloin Jeesus voi tulla takaisin (tämä opetus liittyy läheisesti post-millenialistiseen näkemykseen, josta myöhemmin enemmän)
- täysin vastakkainen näkemys edelliselle on se, että vainojen myötä kristittyjen määrä pikku hiljaa vähenee niin, että voidaan aiheellisesti kysyä, "kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk. 18:8)
- länsimaisten kristittyjen piirissä esiintyy myös aina silloin tällöin eräänlaista "vainoromantiikkaa", jonka mukaan ajatellaan uskovien vainojen puhdistavan ja vahvistavan tosiuskovaisten pientä joukkoa.
Ilmestyskirjaa lukiessa esiin nousee seuraavanlaisia teemoja aiheeseemme liittyen.
Voittaminen. Jo lukujen 2-3 seurakuntakirjeiden lopussa toistuu seitsemän kertaa tämä sama teema; "se, joka voittaa...". Näistä viimeisessä kohdassa kerrotaan myös se, miten itse asiassa voitetaan; "...niin kuin minäkin olen voittanut..." (3:21). Seurakunta tulee siis voittamaan samalla tavoin kuin Jeesuskin voitti. Ilm. 5:6:ssa kuvataan Voittajan saapuminen taivaalliseen valtaistuinsaliin "Karitsana, joka oli ikään kuin teurastettu". Seurakunta voittaa kulkemalla Karitsan askelissa. On hyvä huomata, että Ilmestyskirja hyvin selvästi ennustaa pedon vainoavan ja jopa voittavan (tämän maailman silmissä) seurakunnan. (Ks. Ilm. 11:11:7, 12:17, 13:7, 17:6 ja 18:24.) Pedon näennäinen voitto jää kuitenkin hyvin lyhyeksi, koska Herralle Hänen pyhiensä kärsimys ei ole merkityksetön seikka. Pedon valta yli pyhien tapahtuu Jumalan sallimuksesta (Ilm. 13:7-10), mutta lopulta pyhät kuitenkin voittavat. (Ilm. 7:9-17, 11:8-13, 12:11, 14:12 ja 19:1-16.) Avainasemaan näyttää nousevan voittaminen "Karitsan veren ja todistuksensa sanan kautta" (12:11) sekä "pyhien kestävyys (kärsivällisyys) ja usko" (13:10 - vrt. Jer. 15:2 ja 43:11).
Todistaminen. Kreikan kielen tätä tarkoittava sana on omassa kielessämme sanana "marttyyri". Tähän liittyy Ilmestyskirjassa selkeästi tietyn mitan täyttyminen eli marttyyrien määrän tuleminen täyteen Jumalan silmissä (Ilm. 6:9-11). Marttyyrius on seurausta tästä todistamisesta, kuten edellä on jo käynyt ilmi. Tietyn jumalallisen mitan täyttymisen ajatus näkyy myös kaiken päättävästä sadonkorjuusta, joka ilmenee kahdella tavalla luvussa 14. (Mielestäni tällä on selvä yhteys Jeesuksen vertaukseen aidosta vehnästä ja valhevehnästä Matt. 13. luvussa. Muutenkin tämä vertaus tuo esille saman ajatuksen niin hyvän kuin pahankin kasvamisesta täyteen mittaansa, mikä näkyy myös Ilmestyskirjassa. Ks. esim. Ilm. 22:11.)
Identiteetti. Tämä on toinen merkittävä syy uskovien vainoihin Ilmestyskirjassa (vrt. 12:17 ja 16:5-6). Jumalan omien eli seurakunnan oikea identiteetti tulevat esille monissa kohdin kirjaa, erityisesti 1:5-6:ssa, 5:9-10:ssä, 14:4-5:ssä sekä 19:7-8:ssa. Mielenkiintoista on se, että näyttää siltä, että aivan loppuun asti on tarpeen kehottaa Jeesukseen uskovia pyhittäytymään esim. suhteessa Babyloniin (Ilm. 18:4). Tämä herättää luonnollisesti kysymyksen Babylonin luonteesta ja vaikutuksesta omana aikanamme: missä asioista meidän olisi syytä tehdä pesäero omana aikanamme? Entä millä tavalla Ilm. 11:1-2:ssa kuvattu Jumalan temppelin mittaaminen liittyy tähän ajatukseen puhdistautumisesta? Jeesuksen itsensä esimerkki on tässä kohtaa tarpeellinen muistutus myös Hänen omilleen (ks. Jes. 53:9).
Esirukous. Seurakunnan rukouksilla on oma vaikutuksensa historian tapahtumiin ja käänteisiin. Ne jopa saattavat asioita tapahtumaan. Ks. erityisesti Ilm. 5:8 ja 8:3-4. On syytä kiinnittää huomiota ajankohtiin näissä kohdissa; on kyse koko kirjakäärön avaamisesta sekä seitsemännen sinetin avaamisesta ja sitä seuraavien tapahtumien käynnistymisestä.
Uskovien osa. Vaikka Jumalan omat eli pyhät saavat kokea vainoa jopa kuolemaan saakka, on heidän palkkansa moninkertainen. Jo seurakuntakirjeiden "joka voittaa"-loppuosa lupaa tämän. Vainojen keskellä luvataan uskoville Jumalan läsnäolon siunaus (Ilm. 7:1-3 ja 14:3, 13). Jopa viimeisten vitsausten keskelläkin Hänen omilleen luvataan voitto (Ilm. 15:2-3). Lopulta Karitsa ja Hänen omansa voittavat pedon (Ilm. 7:9-17, 17:14 ja 19:5-9). Karitsan seuraajien lopullinen osa tulevaisuudessa käy ilmi seuraavista luvuista, joita käsittelemme seuraavalla kerralla.
Pohdittavaksi:
Millaista tulevaisuutta me odotamme Jumalan omille eli seurakunnalle? Mitä ajattelemme sen tarkoittavan käytännössä maassamme ja sen lähiympäristössä?Kirjallisuutta
Jauhiainen Marko, Aika on nyt. Opas Ilmestyskirjan lukemiseen (Itätuuli-Kustannus, 2016).
Pawson David, Raamattu avautuu II (Lighthouse Network Ltd./TV7 Kustannus, 2008).
Sana elämään - Kommentaariraamattu (Aikamedia, 2018).
