Olen kesän aikana lukenut Samuelin kirjoja VT:sta. Oikeastaan kaikki sai alkunsa siitä, kun kevyenä kesälukemistona harrastin Psalmien kirjojen lukemista. Siellä tuli esille Daavidin elämäntilanteita, joissa epäilykset, pelot ja toiveet puettiin runomittaiseen rukoukseen. Minua rupesi kiinnostamaan, mitä oli tapahtunut esimerkiksi silloin, kun Daavid psalmin 57 alussa kertoo paenneensa Saulia luolaan.
"Armahda minua, Jumala, armahda minua, sillä sinuun sieluni turvautuu." (Ps. 57:2a)
Daavidin ja Saulin suhde onkin 1.Samuelin kirjan mielenkiintoinen teema. Miten asemansa ja otteensa todellisuudesta menettänyt vanha kuningas kynsin ja hampain (ja varmaan omiensa kannustamana) yrittää pitää kiinni hupenevan valtansa rippeistä. Samaan aikaan nuori kuningas, jolla oli kaikki Jumalan lupaukset, kipuilee sen kanssa, etteivät mitkään reaalipoliittiset merkit näytä viittaavan siihen, että hän pääsisi siihen asemaan ja rooliin, johon hänet oli määrätty. Käytännössä tämä näkyi siinä, miten Saul vainosi Daavidia tappaakseen hänet.
Olen kuullut joskus hengellisen työn kontekstissa käytettävän ilmaisua "Saulin henki" tilanteessa, jossa seurakunnan, kirkon tai muun organisaation johto tai johtaja lähes tulkoon kaikin olemassa olevin keinoin yrittää estää uudistusta toteutumasta, uutta sukupolvea ottamasta paikkaansa valtakunnan työssä tai ylipäätään jotain tapahtumasta. "Täällä et saa näkyäsi toteuttaa, etkä muuallekaan saa mennä sitä tekemään."
Ymmärrän toki, että ilmaisua "Saulin henki" käytetään joskus puhtaasti (kirkko)poliittisin tarkoitusperin ja sisällyksettömänä iskusanana, vähän samaan tapaan kuin termiä "Iisebelin henki". Valitettavan usein erilaiset korvasyyhykarismaatikot viljelevät em. termejä kevyesti, heitellen niitä sinne tänne aina, jos joku asia ei heitä oikein miellytä.
Oikeasti on kysymys vakavasta asiasta, kun aikuinen, perheellinen mies (tässä tapauksessa Daavid) kipuilee kutsumuksensa kanssa. Siitä kärsii myös koko Valtakunnan etu. Saulin toiminta ei kuitenkaan voinut estää Jumalan tahtoa toteutumasta. Jos Saul olisi omaksunut poikansa Joonatanin oikean sydämen asenteen (vrt. 1.Sam. 20:13-15), koko tilanne, myös Saulin oma kohtalo, olisi ollut tyystin erilainen.
Haluamatta kannustaa oman aikamme sauleja mitenkään uhriutumasta, kysyn: mikä on Saulin koko käytöksen (kateuden, mustasukkaisuuden ja vainoharhaisuuden) takana? Mikä oli tuon koko problematiikan juurisyy?
Kun tutkimme kuningas Saulin historiaa, törmäämme hänen mielenkiintoiseen reaktioonsa tilanteessa, jossa hänestä ollaan tekemässä kuningasta (1.Sam. 10). Samuel on jo aiemmin profeetallisesti voidellut Saulin Israelin kuninkaaksi ja nyt seuraa vain sen julkinen virallistaminen, mikä jo aidosti, hengellisesti oli totta. Mutta kun Saulia aletaan etsiä, ei häntä kuitenkaan löydetä kansan joukosta. Herra ilmoittaa Saulin piilopaikan Samuelille: "Hän on piiloutunut kuormastoon." (1.Sam. 10:22)
Tämä on mielenkiintoista ja puhuu meille paljon Saulin tilanteesta. Saul näyttää olleen jonkinlaisessa alemmuuden tuntoisessa ja itseään vähättelevässä epäuskon tilassa. Mistä tämä on peräisin? Kotoako ehkä, en tiedä. Kuitenkin hän on nähtävästi uskonut sielunvihollisen valheen itsestään ("ei sinusta ole mihinkään, muut ovat parempia kuin minä"), jonka seurauksena hän väheksyy omaa kutsumustaan ja lahjojaan.
Ehkä tässä oli koko Saulin myöhemmän käyttäytymisen juurisyy? Tilanne nimittäin näyttää vain kärjistyvän, kun jo valmiiksi epävarman, johdateltavissa olevan ja ilmeisen ailahtelevan vanhan kuninkaan rinnalle nousee nuori, karismaattinen Daavid, jolle koko Israelin kansa (ja sen nuoret naiset etunenässä) laulaa "Saul voitti tuhansia, Daavid kymmeniätuhansia" (1.Sam. 18:7). Tämä jos mikä syö jo ikääntyvän johtajan itsetuntoa, jollei hänen elämällään ja kutsullaan ole varma perusta ja identiteetti Jumalassa selvänä edessään. Sielunvihollinen nimittäin käyttää oitis hyväkseen tällaista heikkoutta. Näin syntyy "Saulin henki".
Mitä meillä on siis tästä opittavaa?
Älä enää elä kuin Saul, jääden piiloon kuormastoon. Älä enää väheksy kutsumustasi ja armolahjaasi. Ei Jumalakaan niin tee. Lopeta itsesi vertaileminen muihin. Kieltäydy Jeesuksen nimessä kuuntelemasta sielunvihollisen valheita itsestäsi. Ota todesta se, mitä Jumala sanoo Sinusta ja ala elää todeksi Hänen lupauksiaan.
Sunday, July 28, 2019
Thursday, July 25, 2019
Valittuja paloja
Hengellisessä elämässä ja uskossa vaeltamisessa on kysymys siitä, että päivittäin valitsen uskoa Jumalan ilmoituksen Raamatussa ja Pyhän Hengen todistuksen siitä, mikä on identiteettini kristittynä ja mikä on oikea todellisuuden kuva niin näkyvän kuin näkymättömänkin maailman kohdalla.
Tähän ateistisen maailmankatsomuksen omaava ystäväni huudahtaa:
- Mutta eihän noin voi olla, että syrjäytämme kaiken tieteellisen tutkimustiedon ja muun informaation ympäröivästä maailmastamme!
Juuri tämän tähden kristinusko on ainoa relevantti vastavoima totalitarismille. Se kutsuu meitä henkilökohtaiseen suhteeseen Hänen kanssaan, jossa asuvat kaikki tiedon ja viisauden aarteet.
-------
Huomaan sisimmässäni olevan vielä paljon kovuutta, katkeruutta ja vihaisuutta, ja pyydän Jumalaa pehmittämään sydäntäni ja parantamaan sen. Mielenkiintoista on se, että hän ei ota käteensä lekaa tai moukaria tai kiviseinäporaa ja ala sillä pehmittämään kovaa sisintäni ja sen parkkiintunutta ulkokuorta. Päinvastoin, hän ottaa esille pehmeitä pyyhkeitä, hautoo niitä lämpimässä vedessä, lisää niihin hyvältä tuoksuvia yrttejä ja balsamia ja käy sitten töihin.
-------
Pyhän Hengen työn vastustaminen näyttää pitkässä historian kulussa olevan eräs länsimaisen kristillisyyden ja sen synnyttämän kulttuurin ja sivistyksen hallitsevimpia piirteitä. Ihmisille ja instituutioille näyttää aina uudelleen ja uudelleen kelvanneen monia muita asioita Hengen välittömän johdon ja inspiraation sijasta. Rakennuksia, rahaa ja resursseja. Ihmisvoimin koottuja ja ihmisviisaudella hallinnoituja kokonaisuuksia, joiden keskeltä kaikuu tuo ikiaikainen huuto: "Anna meille kuningas!"
Kaikki muu on meille kelvannut, mutta ei nöyryyteen ja hiljaisuuteen, suhteeseen ja läsnäoloon kutsuva Pyhän Hengen ääni.
Kuitenkin: "Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa ovat Jumalan lapsia" (Room. 8:14).
Tähän ateistisen maailmankatsomuksen omaava ystäväni huudahtaa:
- Mutta eihän noin voi olla, että syrjäytämme kaiken tieteellisen tutkimustiedon ja muun informaation ympäröivästä maailmastamme!
Juuri tämän tähden kristinusko on ainoa relevantti vastavoima totalitarismille. Se kutsuu meitä henkilökohtaiseen suhteeseen Hänen kanssaan, jossa asuvat kaikki tiedon ja viisauden aarteet.
-------
Huomaan sisimmässäni olevan vielä paljon kovuutta, katkeruutta ja vihaisuutta, ja pyydän Jumalaa pehmittämään sydäntäni ja parantamaan sen. Mielenkiintoista on se, että hän ei ota käteensä lekaa tai moukaria tai kiviseinäporaa ja ala sillä pehmittämään kovaa sisintäni ja sen parkkiintunutta ulkokuorta. Päinvastoin, hän ottaa esille pehmeitä pyyhkeitä, hautoo niitä lämpimässä vedessä, lisää niihin hyvältä tuoksuvia yrttejä ja balsamia ja käy sitten töihin.
-------
Pyhän Hengen työn vastustaminen näyttää pitkässä historian kulussa olevan eräs länsimaisen kristillisyyden ja sen synnyttämän kulttuurin ja sivistyksen hallitsevimpia piirteitä. Ihmisille ja instituutioille näyttää aina uudelleen ja uudelleen kelvanneen monia muita asioita Hengen välittömän johdon ja inspiraation sijasta. Rakennuksia, rahaa ja resursseja. Ihmisvoimin koottuja ja ihmisviisaudella hallinnoituja kokonaisuuksia, joiden keskeltä kaikuu tuo ikiaikainen huuto: "Anna meille kuningas!"
Kaikki muu on meille kelvannut, mutta ei nöyryyteen ja hiljaisuuteen, suhteeseen ja läsnäoloon kutsuva Pyhän Hengen ääni.
Kuitenkin: "Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa ovat Jumalan lapsia" (Room. 8:14).
Sunday, July 21, 2019
Valvomisesta
"Kun joku kuulee valtakunnan sanan, eikä ymmärrä sitä, niin tulee Paha ja tempaa pois sen, mikä on kylvetty hänen sydämeensä." (Matt. 13:19)
Meidän tulee siis valvoa, etteivät "taivaan linnut" (Matt. 13:4) pahan vertauskuvana pääse varastamaan Jumalan Sanaa mielestämme.
Nykypäivänä meillä on enemmän kuin hyvät mahdollisuudet kuulla paljonkin hyvää opetusta. Se ei kuitenkaan itsessään hyödytä meitä, ellei se "uskossa sulaudu" (Hepr. 4:2) meihin. Aivan niin kuin mikä hyvänsä nauttimamme ravinto, niin myös hengellinen ravinto hyödyttää meitä vasta sitten kun ruumiimme saa muuttaa sen voimavaraksi itselleen.
Mutta Jeesus kehottaa meitä olemaan varuillamme vihollisen suhteen ja vastustamaan sitä uskossa, niin että se pakenee meistä (Jaak. 4:7).
Mieti käytännössä sitä, missä asioissa ja millä elämänalueella olet haavoittuvimmillasi. On sanottu, että yleensä kristityt johtajat lankeavat joko seksin, vallan tai rahan käytön alueella. Sama pätee meihin muihinkin. Ihmissuhteet yleensä ovat kova taistelukenttä monen elämässä. Hengellisyytemme punnitaankin usein kaikkein ankarimmin juuri läheisissä ihmissuhteissamme. Nykyisenä individualismin aikana myös kysymys kuuliaisuudesta, jopa alamaisuudesta muita kohtaan on hyvin ajankohtainen.
Millä alueella ikinä käytkin kovimmat kamppailusi, juuri sillä elämänalueella tunnusta Jeesuksen herruus todeksi omalla kohdallasi. Julista sitä päivittäin omaan elämääsi ja elä se todeksi Pyhän Hengen avulla.
Moni vetoaa tässä kohtaa Jumalan armoon - ja hän tekee siinä aivan oikein. Armo ei kuitenkaan auta meitä, jollemme itse valvo omaa elämäämme ja vaellustamme. Paavali kirjoittaa Tiitukselle, että Jumalan armo itse asiassa kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot, jotta eläisimme Jumalan tahdon mukaista elämää missä tilanteessa sitten olemmekin (Tiit. 2:12).
Eräs niin helposti unohtuva Jumalan valtakunnan lainalaisuus on se, ettemme saa ottaa Jumalan armoa ja sen mukanaan tuomia asioita elämässämme automaattisesti meille annettuina itsestäänselvyyksinä. Kyseessä on kuitenkin ansioton rakkaus meidän osaksemme.
Jo varhaisten kirkkoisien teksteissä puhutaan siitä, miten jokin alue kristityn elämässä, jollei se ole Pyhän Hengen täyttämä ja jos kristitty itse on laiska ja huolimaton ja laiminlyö Jumalan sanan ja rukouksen, niin sen tilan voi ottaa haltuunsa jokin epäpuhdas henki.
Meillä on siis vastuu kuulemastamme Jumalan sanan opetuksesta; se on arvioitava, punnittava tarkoin ja laitettava käytäntöön yhteydessä muun seurakunnan kanssa.
Meidän tulee siis valvoa, etteivät "taivaan linnut" (Matt. 13:4) pahan vertauskuvana pääse varastamaan Jumalan Sanaa mielestämme.
Nykypäivänä meillä on enemmän kuin hyvät mahdollisuudet kuulla paljonkin hyvää opetusta. Se ei kuitenkaan itsessään hyödytä meitä, ellei se "uskossa sulaudu" (Hepr. 4:2) meihin. Aivan niin kuin mikä hyvänsä nauttimamme ravinto, niin myös hengellinen ravinto hyödyttää meitä vasta sitten kun ruumiimme saa muuttaa sen voimavaraksi itselleen.
Mutta Jeesus kehottaa meitä olemaan varuillamme vihollisen suhteen ja vastustamaan sitä uskossa, niin että se pakenee meistä (Jaak. 4:7).
Mieti käytännössä sitä, missä asioissa ja millä elämänalueella olet haavoittuvimmillasi. On sanottu, että yleensä kristityt johtajat lankeavat joko seksin, vallan tai rahan käytön alueella. Sama pätee meihin muihinkin. Ihmissuhteet yleensä ovat kova taistelukenttä monen elämässä. Hengellisyytemme punnitaankin usein kaikkein ankarimmin juuri läheisissä ihmissuhteissamme. Nykyisenä individualismin aikana myös kysymys kuuliaisuudesta, jopa alamaisuudesta muita kohtaan on hyvin ajankohtainen.
Millä alueella ikinä käytkin kovimmat kamppailusi, juuri sillä elämänalueella tunnusta Jeesuksen herruus todeksi omalla kohdallasi. Julista sitä päivittäin omaan elämääsi ja elä se todeksi Pyhän Hengen avulla.
Moni vetoaa tässä kohtaa Jumalan armoon - ja hän tekee siinä aivan oikein. Armo ei kuitenkaan auta meitä, jollemme itse valvo omaa elämäämme ja vaellustamme. Paavali kirjoittaa Tiitukselle, että Jumalan armo itse asiassa kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot, jotta eläisimme Jumalan tahdon mukaista elämää missä tilanteessa sitten olemmekin (Tiit. 2:12).
Eräs niin helposti unohtuva Jumalan valtakunnan lainalaisuus on se, ettemme saa ottaa Jumalan armoa ja sen mukanaan tuomia asioita elämässämme automaattisesti meille annettuina itsestäänselvyyksinä. Kyseessä on kuitenkin ansioton rakkaus meidän osaksemme.
Jo varhaisten kirkkoisien teksteissä puhutaan siitä, miten jokin alue kristityn elämässä, jollei se ole Pyhän Hengen täyttämä ja jos kristitty itse on laiska ja huolimaton ja laiminlyö Jumalan sanan ja rukouksen, niin sen tilan voi ottaa haltuunsa jokin epäpuhdas henki.
Meillä on siis vastuu kuulemastamme Jumalan sanan opetuksesta; se on arvioitava, punnittava tarkoin ja laitettava käytäntöön yhteydessä muun seurakunnan kanssa.
Subscribe to:
Posts (Atom)