Johanneksen ensimmäistä kirjettä lukiessani olen (tähän mennessä) tunnistanut siitä kaksi merkittävää teemaa, joiden kanssa tasapainon löytäminen on tärkeää.
Johanneksen ensimmäinen kirje puhuu paljon Jumalan, Isän rakastamisesta. Jumalan rakastaminen merkitsee myös totuuden rakastamista. Tämä taas merkitsee käytännössä valkeudessa vaeltamista, jonka seurauksena on sekä puhtaus että yhteys. Tällä taas on suora yhteys muiden Jumalaan uskovien rakastamiseen, joita on siis rakastettava totuudessa.
On hyvä miettiä, mitä jonkun rakastaminen merkitsee käytännössä? Kaiken hyväksymistä niin kutsutun rakkauden kustannuksella? Vaikeista asioista vaikenemista "rakkauden" nimissä? Oletetun yhteyden itsepintaista säilyttämistä hinnalla millä hyvänsä? Vaiko sen tunnustamista ja ääneen lausumista, että tässä asiassa ajattelumme lähtevät eri suuntiin, ehkä myös mekin ihmisinä ja mitä se käytännössä tarkoittaa, aikaa näyttää? Totuus ja rakkaus tasapainossa - siinäpä haastetta...
Toinen teema liittyy Jeesuksen tuntemiseen. Jumalan tunteminen merkitsee aina Jeesuksen tuntemista ja päinvastoin. Jeesuksen tunteminen taas merkitsee totuuden tuntemista. Kaikessa korostuu siis Jeesuksen persoonan merkitys. Et voi tuntea totuutta ilman Jeesusta. Kyseessä ei siis ole informaation hankkiminen ja hallitseminen, vaan henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Et voi myöskään olla yhteydessä Jumalaan ilman Jeesusta.
Johannes on Uuden testamentin kirjoittajista ainoa, joka käyttää termiä "antikristus", jonka hän määrittelee selvästi seurakunnasta lähtöisin olevaksi uskonnolliseksi harhaanjohtajaksi. Antikristuksen oleelliseksi tunnusmerkiksi hän asettaa Jeesuksen jumaluuden ja pelastusmerkityksen kieltämisen (minkä suhteen on hyvä olla realisti). Käytännössä tämä osoittaa sen, miten ensiarvoisen tärkeää on ymmärtää Jeesuksen Persoonan merkitys koko kristillistä elämää ja kaikkea hengellistä työtä ajatellen.
