Kesän ehdottomasti mielenkiintoisimpiin lukuelämyksiin on kuulunut roomalaiskatolisen kirkon pääeksorsistin Gabriele Amorthin kaksi kirjaa, An Exorcist Tells His Story (Ignatius Press, 1999) ja An Excorsist - More Stories (Ignatius Press, 2002). Nämä valottavat lukuisin esimerkein katolisen kirkon piirissä tapahtuvaa eksorsismia eli ihmistä vaivaavien pahojen henkien karkottamista. Mielenkiintoista on se, että verrattuna evankelikaalisissa ja karismaattisissa piireissä tapahtuvaan vapauttamiseen, hän erottaa nämä käsitteet toisistaan. En mene näihin yksityiskohtiin ja erilaisiin korostuksiin tässä yhteydessä sen enempää, mutta totean vain, että eksorsismi katolisessa kirkossa on piispojen tai heidän välittömässä alaisuudessaan toimivien eksorsistien toimintaa.
Seuraavassa muutama hajahuomio näistä sinänsä mielenkiintoisista ja hyödyllisistä opuksista, joita niitäkin on hyvä arvioida ja koetella Raamatun ja muiden asiantuntijoiden valossa. Sivuutan myös tietoisesti katolisen mariologian yms.
Mikä on vieläkin voimakkaampaa kuin sielunvihollisen henkien karkottaminen?
Amorth ensinnäkin toteaa, että voimakkaampaa ja tehokkaampaa, kuin eksorsismi, on syntien tunnustaminen siihen liitettynä Jumalan tahdon mukainen elämä, kuten aktiivinen seurakuntaelämä, ehtoollisen nauttiminen sekä päivittäinen rukous- ja hartauselämä ja hyvät työt. Kun tätä luin, ajattelin; lue teksti sellaisenaan, tulkitse omassa kontekstissasi ja sovella sitten käytäntöön. Ota se, mikä on hyvää, muu ns. "suolan kanssa".
Minulle em. Amorthin kommentti merkitsee läpinäkyvyyttä ja tilivelvollisuutta omassa elämässäni jonkun tai joidenkin kanssa. Se on hengellisen suojan rakentamista niiden välineiden avulla, jotka Herra on meille antanut. Vastuu ja tahdonratkaisu on kuitenkin meillä itsellämme, eikä kukaan, ei Herrakaan, voi meitä pakottaa tähän prosessiin. Pitkän kokemuksen pohjalta Amorth toteaa, että valtaosa vapautumiseen ja parantumiseen liittyvästä hyvästä on seurausta ihmisen omasta aktiivisuudesta. Vain pieni osa on seurausta muiden, kuten rukouspalvelijoiden toiminnasta.
Itsensä vapauttaminen
Itse asiassa koko Uusi testamentti (ja yhtä lailla Vanhakin), mutta aivan erityisesti UT:n kirjeet, on kirjoitettu ohjeeksi tällaiseen vapauttamisen jälkeiseen elämään; miten pysyä ja vaeltaa uskossa eteenpäin, puhtaana ja vapaana?
Amorth todellakin puhuu itsensä vapauttamisesta. Hän erottaa toisistaan sielunvihollisen tavanomaisen demonisen aktiivisuuden (esim. kiusaukset) ja epätavanomaisen aktiivisuuden, jota voidaan kutsua demonin vaivaamaksi, jopa hallitsemaksi toiminnaksi ja elämäksi. Amorth toteaa näiden välisen rajan olevan usein kuin se kuuluisa "veteen piirretty viiva".
Amorthin mukaan Jumalan armon alla eläminen ja siinä kasvaminen on paras keino demonien tavanomaista aktiivista toimintaa vastaan, kuten edellä todettu. Samaan aikaan se on myös paras tapa ennaltaehkäistä demonien epätavanomaista toimintaa omassa elämässään. Hänen mukaansa Mark 16:17 sisältää myös oman itsensä vapauttamisen.
Mielenkiintoinen näkökulma
Amorth puhuu myös käsitteestä nimeltä "sairauksien ja vaivojen välikerros". Tällä hän tarkoittaa ihmisen elämässä ilmeneviä monenlaisia vaikeuksia ja vaivoja, joita ei voida havaita ja todentaa lääketieteellisin keinoin, mutta joiden kohdalla ei voida vielä puhua eksorsismin tarpeesta. Monet näistä vaivoista voidaan kuitenkin parantaa vapauttamispalvelun ja -rukousten avulla, antamalla anteeksi itseäni loukanneille ihmisille ja katkaisemalla näihin vaivoihin liittyvät haitalliset siteet, joita ilmenee ihmisten välisissä suhteissa. (Tähän liittyen suosittelen lämpimästi David Crossin kirjaa Sielun siteet, joka on Ellel Ministries Finlandin suomeksi kustantama.)
Amorthin mukaan nämä vaivat saavat usein alkunsa jo lapsuudessa ja niiden alkujuuret ovat usein perheessä, ulottuen yli sukupolvien ja kulkien ihmisen sukulinjassa ilmeten toistuvasti altistumisina ja taipumuksina tiettyihin asioihin ja jopa synteihin. (Monien kokemusten mukaan tällaiset sukulinjassa kulkevat demonisaation oireet ovat usein kaikkein hankalampia poistaa.) Ne voivat myös olla peräisin traumaattisista tapahtumista ihmisen elämässä, kuten hylätyksi tulemisesta, epäoikeudenmukaisuudesta tai kaltoinkohtelusta, tai sitten ihmisen jopa tietämättään kantamista kaunoista ja katkeruudesta toista ihmistä, ammattikuntaa, kansanryhmää tms. kohtaan.
Amorthin mukaan on tärkeää tunnistaa näiden vaivojen alkuperä. Ne ovat ikään kuin nupullaan olevia pahoja asioita vaikuttamassa ihmisen elämässä. Mikäli ne voidaan havaita ajoissa, ne voidaan hänen mukaansa parantaa melko helposti. (Esim. kansainvälisen Ellel Ministriesin palvelutyössä, jossa itse olen mukana, tätä kutsutaan sielunvihollisen laillisten oikeuksien poistamiseksi.) Mikäli näin ei kuitenkaan tapahdu, ne kehittyvät ajan mittaan entistä vakavammiksi ja kun ne lopulta tulevat esiin ihmisen elämässä, ne ovat vaikeita ja pitkällisiä parantaa. Toisaalta voi olla, että ne pysyvät pitkään ikään kuin "vakiona", jolloin vaivan syy pysyy tuntemattomana niin lääkärille kuin eksorsistillekin.
Mitä tämä kaikki puhuu meille, tässä ja nyt?
Ensimmäisenä tulee mieleen Paavalin kehotus Timoteukselle: "Pidä itsesi puhtaana" (1.Tim. 5:22). Tämä kehotus toistuu niin pastoraalikirjeissä kuin muuallakin UT:ssa kyllin usein, jotta ymmärtäisimme sen vakavuuden.
Toinen, allegorisempi kehotus tulee mieleen Laulujen laulusta, jossa morsian kehottaa: "Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka turmelevat viinitarhoja" (2:15). Pienestä juurisyystä voi kasvaa iso ongelma ihmisen elämään, ellemme valvo itseämme ja puutu asioihin ajoissa.
Mitkä ovat meidän elämämme "pienet ketut", jotka on otettava kiinni?
