Rooman rauniolla kummittelee
Ihanan toimeton viikonloppu. Olen lueskellut Risto Karin mielenkiintoista teosta "Suomalaisten keskiaika" (WSOY, 2004), jonka vaimoni osti minulle kirpparilta joululahjaksi. Teos käsittelee hyvin pitkää ajanjaksoa suomalaisten (ja yleensäkin skandinaavisesta näkökulmasta eurooppalaisten) elämässä 500-luvulta aina 1500-luvulle saakka. Tänä aikana ihmisten elämä koki hyvin syvällekäyviä muutoksia. Mielenkiintoisia yhtymäkohtia erääseen aiempaan postaukseeni löytyy siitä Rooman imperiumin hegemoniasta, joka vielä satoja vuosia itse Rooman kukistumisen jälkeenkin ulottaa vallankäyttönsä ja vaikutusvaltansa lonkeroita tänne Pohjolaankin. Historiassa on käynyt niinkuin muinaisen Persian suurvallan korkea-arvoinen hallintovirkamies oli jo 500-luvulla eKr. ennustanut: "Neljäs peto on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen." Jokainen keskiajan eurooppalainen suurvalta nimittäin on pyrkinyt osoittamaan asemansa ja toimintansa oikeutuksen vetoamalla juuri tähän roomalaiseen alkuperäänsä. (Näin esim. Kaarle Suuren frankkikuningaskunta ja Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta.)
Samaan aikaan olen harrastanut tähän samaan aiheeseen liittyen eräänlaista omaehtoista profeetallis-poikkitieteellistä tutkimusta erään ystäväni kautta saamieni rukouskirjeiden pohjalta. Niistä nimittäin irtoaa yhtä ja toista hengellisesti relevanttia informaatiota eurooppalaisuuden syvintä olemusta ajatellen. Mielenkiintoinen ajan ilmiö on se, että näinä päivinä tällainen informaatio poikkeaa hyvin usein ns. virallisen historiankirjoituksen vakiintuneiden totuuksien valtavirrasta. Tämä on totta niin maallisella kuin hengelliselläkin puolella. Minulle itselleni tämä ilmiö kertoo tulemisesta eräänlaiseen maailmanaikakauden mailleenlaskemisen hetkeen. Se voi olla jollekin tunnetun maailman loppuminen ja jollekin taitekohta matkalla uuteen, uljaaseen huomispäivään. (Huomasihan joku sarkasmia sanoessani tuon?)
Ugandalaisen John Mulinden mukaan Eurooppa on kuin poltettu maa (vrt. Hepr. 6:4-8), jolle ei enää riitä hengellinen uudistuminen paikallisten kirkkojen tasolla. Tarvitaan ylösnousemus ja Jumalan valtakunnan esiin murtautuminen kaikilla yhteiskunnallisen elämän eri osa-alueilla, jotta maa tulisi uudelleen terveeksi. Samaan aikaan kun länsimaisten kirkkojen ja lähetysjärjestöjen johtajat touhukkaasti patistavat seurakuntalaisiaan rukoilemaan "20/40-ikkunan" puolesta (so. pohjoisen Afrikan muslimimaat), on herännyt uusi, ajankohtaisempi tarve rukoilla myös "40/70-ikkunan" puolesta (so. länsimainen maailma, jossa kristinusko on perinteisesti ollut valta-asemassa). Tämä alue on entisen Rooman imperiumin ja sen vaikutuksen aluetta niin, että kaikissa tältä länsimaisen maailman alueelta nousseissa suurvalloissa on tunnistettavissa sama dna, joka synnytti muinaisen Rooman. Erityisen hyvin tämä käy ilmi ajateltaessa nyt jo edesmennyttä brittiläistä imperiumia ("Rule Britannia") ja tämän päivän roomaa, Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoja ("Pax Americana").
Koko länsimainen maailmamme, sen poliittinen järjestelmä, taloudellinen rakenne ja sotilaallinen mahti noudattavat "roomalaista tapaa tehdä asioita". Käytännössä tämä roomalaisen perinnön vaikutus näkyy kaikkialla senaatissamme, koulujärjestelmässämme, arkkitehtuurissamme etc. Samoin Caesarin toteuttama etninen puhdistus Galliassa (ns. "Gallian sota") löytää vastaavuutensa vaikkapa Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen hävittämisessä. Siinäkin näkyy "roomalainen tapa tehdä asioita käytännössä". Niin, millainen Eurooppamme olisikaan, jos kelttiläisyys olisikin valtaa pitävä hegemonia ja mindset täällä?
Samoin kristinusko siinä roomalaistuneessa muodossaan, johon kuuluu hierarkkinen organisaatio, muinaista roomalaista temppeliä jäljittelevä jumalanpalvelus ja epäraamatullisen pappisluokan nostaminen ns. "maallikoiden" yläpuolelle, on ollut vallitseva täällä. Samaa dna:ta kantaa niin Rooman, Konstantinopolin kuin reformoidutkin kirkot. Sama hapatus ilmenee uusissa, alunperin protestiliikkeinä syntyneissä vapaissa kirkoissa, jotka muutamassa vuosikymmenessä omaksuvat nämä "roomalaiset" tavat. (Vrt. esim. helluntailiikkeen kehitystä kirkkokunnaksi tämän päivän Suomessa.) Samoin kuin aiemmin totesin länsimaisten suurvaltojen keskiajalla hakeneen oikeutuksensa väitteestä, että he edustavat Roomaa, samoin tämän päivän kirkotkin viittaavat puheillaan "apostolisesta suksessiosta" juuriinsa Rooman kirkossa.
Mutta nyt näyttää tämä "roomalainen tapa hoitaa asioita" tulleen tiensä päähän. Tänä päivänä puhutaan laajalti poisoppimisesta ulos ns. "konstantinolaisesta paradigmasta", jolla tarkoitetaan juuri tätä aiemmin ainoana todellisuutena olleen kristinuskon muodon päättymistä. 300-luvulla jKr. elänyt Rooman keisari Konstantinus Suuri oli se keisari, joka viimein ymmärsi ottaa lusikan kauniiseen käteen ja valtiollistaa tuolloin jo aika lailla degeneroituneen "roomalaisen" kristinuskon muodon. Näin "roomalaisesta" kristillisyydestä tuli reilusti yli tuhanneksi vuodeksi "vallitseva totuus". Kirkkohistoriasta käy sangen hyvin ilmi se, että jo 200-luvun lopulle jKr. tultaessa Rooman kirkon piirissä oltiin etäännytty jo hyvin kauas alkuperäisen apostolisen uskon ideasta ja käytännöstä. Historiassa kävi, niinkuin Jeesus itse ennusti sinapinsiemenestä, josta kasvoi iso puu, jonka oksille taivaan linnut tekivät pesänsä. Uskonpuhdistuksen aika näyttää tuoneen suurelle osalle länsimaista maailmaa muutaman sadan vuoden mittaisen hengellisesti hyvän ajan, jolloin monet herätysliikkeet saivat ainakin tietyissä rajoissa toimia kirkkojen sisällä, mutta nyt sekin näyttää tuleen tiensä päähän.
Tämän kirkollisen valtiollistamisoperaation yhteydessä vino pino erilaista pakanuutta, noituutta ja muuta epäraamatullisuutta pyhitettiin kirkon seinien sisäpuolelle. Viimeistään tässä vaiheessa jo pitempään vallinnut kahtiajako eurooppalaisten kristittyjen keskuudessa kärjistyi. Tästä eteenpäin lukematon joukko raamatullisia uskovia on elänyt vallitsevan kirkollisen todellisuuden ulkopuolella. Meidän päivinämme esim. Suomessa näemme samanlaisen kehityksen tapahtuvan kaikkialla, missä kirkot ja seurakunnat etääntyvät pois Raamatun ilmoituksesta: uskovat lähtevät joko hengellisesti kuolleista tai sitten hengellisesti epäraittiista kirkoista ja seurakunnista. Kaikkialla pyhien joukossa puhutaan Herran temppelin rakentamisesta Raamatun ohjeiden mukaisesti - eikä se ole enää "roomalainen" tapa.
Henkilökohtaisesti näen meidän elävän eräänlaisella "laina-ajalla" ja välivaihetta: entinen "roomalainen tapa" ei enää kelpaa Herran pyhille, mutta uutta ei ole vielä niin selvästi näkyvissä, että se voitaisiin alkaa elää todeksi. Olemme ns. "vaiheessa". Uskon Kristuksen morsiusseurakunnan rakentamiseen UT:n mallien mukaisesti näinä viimeisinä päivinä. Kuten olen jo aiemminkin todennut, niin se, että sanon "viimeisinä päivinä" ei ole se tärkein meitä toimintaan pakottava syy rakentaa Herran seurakuntaa oikein. Olimme mitä mieltä hyvänsä siitä, missä olemme menossa "lopun aikojen aikakaavioissamme", niin UT:n opetus aiheesta on se, mikä velvoittaa meitä. Eli tulipa Herra viiden vuoden tai sadan vuoden kuluttua, niin Jumalan sana on meille koko ajan "eettisesti velvoittavaa".
En kuitenkaan usko Rooman täydelliseen tuhoon - vielä. Näen edessämme olevan ajan, jolloin "koko maa seuraa ihmetellen petoa". Ajattelen tämän "pedon" olevan Rooma: ei niinkään historiallinen Rooma, Rooman kaupunki tai roomalaiskatolinen kirkko, vaan enemmänkin tämä "roomalainen tapa tehdä asioita". Se on hegemonia, henkivalta, joka ilmenee käytännössä tietyllä tavalla ja tuottaa tietynlaista hedelmää. Näemme tämän hengen vaikutukset kaikkialla ympärillämme. Se kantaa antikristuksen henkeä ja se on alusta asti vastustanut aitoa Jeesuksen uskoa maan päällä. Emme saa pettää itseämme ajatellen sen olevan jotain sellaista, mikä yhtäkkiä popsahtaa esille jostain hämärästä nurkasta lopun aikoina. Johannes kirjoittaa jo nyt ilmestyneen monia antikristuksia ja lopulta sitten ilmestyy se lopullinen Antikristus, jossa tämä kaikki "roomalaisuus" vasta todella ruumiillistuu.
Se merkitsee sen antikristillisen valtakunnan perustamista maan päälle, josta Ilmestyskirjan 13. luku kertoo. Jeesukseen uskoville se merkitsee vielä nykyistä suuremman hinnan maksamista uskostaan, mutta meidän toivomme on se, että Jeesus tulee takaisin ja kukistaa saatanan vallan.
Mutta jottei tämä nyt ihan mene maailmoita syleileväksi eskatologiseksi keerygmaksi, niin otetaan yksi kohtikäyvä käytännön kysymys: mitä Sinä aiot tehdä omien "roomalaisten tapojesi" karsimiseksi uskonpuhdistukseksi omassa elämässäsi? Seurakuntanäkemys, papit - maallikot-asetelma, oppi uudestisyntymästä sylilapsenkasteessa, ehtoolliskäytäntö jne. Joihinkin näihin palaan kyllä myöhemmin uudelleen.
Jos meillä olisi kelttiläinen järjestelmä, meillä olisi seurakunta ilman seiniä. Maallista ei erotettaisi hengellisesta. As I prepare a meal or fix a door, I encounter Christ of cup and saw.
ReplyDeleteEläisimme yksinkertaisesti. Hierarkiassa olisivat johtavia ne, joista näkyy, että he ovat Jumalan valitsimia.
Perheen tai klaanin merkitys olisi suuri. Minä kuuluisin Munron klaaniin, johon lapsenlapseni kuuluu. Sen tunnus olisi Dread God, eli pelkää Jumalaa.
Mutta sen hyvän lisäksi mitä siinä olisi, siinäkin olisi ihmiskäden jälki.
Olisi luostarilaitos, tosin voimakas lähetystyö. Olisi liturgiat tosin kansan kielellä. Pietarin sijaan korostettaisiin opetuslapsista Johannesta. Olisiko meillä paavin sijaan juuso jne.
Paavalin kirjeestä kelttiläisille luemme, että hekin olivat heikkoja hairahtumaan tien sivuun.
Mikä kelttiläiskirje?
Kelttiläiset levittäytyivät Tonavalta Brittein saarille. Heitä kutsuttiin nimella gauls. Paavali kirjoittaa näille gauleille eli galattalaisille:
Oi te älyttömät kelttiläiset ( galatalaiset)! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmien eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?
Niinkö älyttömiä olette? Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte.
Olemme mitä olemme, niin Kristus olkoon Hän jossa aloitamme ja pysymme!!!
Terv Ossi
ei kotoisin Loch Ossianilta Scotlannin Ylämaalta, jossa puhutaan Gaelin kieltä.
Rooman porttokirkko siis oikean jäjitelmä? Oliko alkuseurakunta jokin kirkko? Eiköhän se ollut Hengenteppelit ojennuksessa ja Pyhän Hengen johtaessa. Nyt kirkoissa kyllä koetaan hengen yhteyttä nimittäin lahko hengessä. Rooman tulevaisuus on varmasti täynnä hengellistä haureutta. Ekumenia on lahko henkien yhteys suvaitsevaisuudessa.
ReplyDeletePaavi instituutio ei voi palvella Herraa Jeesusta, koska "se teistä joka haluaa olla suurin olkoon kaikkien palvelija". Miten Paavi voisi palvella sinua? Nyt mä keksin pyydetään häntä pesemään sinun jalat! Jeesus kyllä suostui, mutta mutta Paavi ei taida keritä hänellä on se puheenvalmistelu kesken.
Täytyy jättää Paavi nyt Roomaan ja palata arkeen. Ei tässä auta vaikka kuinka Baapelia parantaisi se ei kuulemma parane. Valitettavasti, sanoi eräs Ahtis...