Seurakunnan eräs periaate

Muistan kun nuorena kaverina ekoja kertoja pläräilin "Ikuisia kertomuksia"-kirjasarjan kymmenettä osaa, kiinnitin huomiota mielenkiintoiseen kuvaan Ilmestyskirjan alkulehdiltä. Johannes kirjoittaa miten hän näki ilmestyksessä seitsemän kultaista lampunjalkaa ja lampunjalkojen keskellä Ihmisen Pojan muotoisen. Tuossa "Ikuisten kertomusten" kuvassa tilanne on kuvattu niin, että Ihmisen Poika seisoo maan päällä valtavan kokoisena hahmona ja Hänen jalkojensa juuresta kohoavat nuo lamput tai lampunjalat seitsemän kaupungin keskeltä.

Tämä on tärkeä asia huomata ja panna merkille. Siinä tulee nimittäin profeetallisen kuvan muodossa esille merkittävä raamatullinen periaate koskien Herran seurakuntaa. Seurakunta on yksi globaalissa mittakaavassa, mutta seurakunta on yksi myös paikallisella tasolla. Tämä oli myös apostolin ymmärrys, kun hän kirjoittaa Herran seurakunnalle eräällä paikkakunnalla: "Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa." Se on siis osoitettu koko Herran seurakunnalle ja jokaiselle Herran omalle, ei jollekin osalle Kristuksen ruumista. Koko Uusi testamentti noudattaa tätä samaa periaatetta.

Ihmisen Poika siis tarkastelee kutakin Ilmestyskirjan alkuluvuissa kuvattua seitsemää seurakuntaa omana kokonaisuutenaan. Öljyputki ei kulje esim. Efesosta Smyrnaan tai Filadelfiasta Laodikeaan etc. Nämä seurakunnat ovat itsenäisiä - sanoisinpa jopa, omia organismejaan, koska on kyse Kristuksen ruumiista. Ne eivät ole hallinnollisesti tai mitenkään muutenkaan alisteisessa tai hallitsevassa suhteessa toisiinsa. On seitsemän paikallista Herran omien seurakuntaa ja jos jollain niistä menee huonosti, niin Herra ei ikäänkuin rangaistuksena tai hoitotoimenpiteenä siirrä yhtäkään niistä jonkun toisen seurakunnan huomaan tai valvontaan. Ei, vaan jokaiselle niistä kuuluu oma sanansa Herralta ja jokaisella niistä on oma vastuunsa vaelluksestaan Herran edessä.

Vielä kerran toistan tämän opetuksen: tämä on ensiarvoisen tärkeä opetus ajatellen Herran seurakunnan olemusta ja erästä sen tärkeää perusperiaatetta. Jokainen Herran seurakunta on itsenäinen, muista riippumaton jollain tietyllä maantieteellisellä alueella. Samaan aikaan Herra on velvoittanut ne verkostoitumaan keskenään syntyperänsä perusteella, ei millään muulla perusteella. Jokainen muu peruste liittoutua tai erota muista kuin tämä taivaallinen syntyperä, on syntiä ja luopumista Herran antamasta käskystä rakastaa toisia Herran omia. Ainoa uskovia erottava asia voi olla aika tai maantieteellinen etäisyys.

Seurakunnan sisällä ei näin ollen voi olla mitään ulkopuolisia auktoriteetteja, sidonnaisuuksia tai velvoitteita, jotka ikäänkuin ajaisivat ohi tämän paikallisen seurakunnan hengellisen vanhemmuuden. Jos näin on, niin se on kaikki aitoa Kristuksen ruumista hajottavaa toimintaa. Tarkoitan tätä: nykyisessä tilanteessamme näemme oman kaupunginlaajan Kristuksen seurakunnan keskellä risteilevän toinen toistaan pulleampia öljyputkia sinne tänne, mikä Tampereen piispanistuimelta, mikä Keuruun tai mikä Hämeenlinnan pääkonttorista, mikä suhesta ja mikä hesusta etc. Kristuksen ruumis on jakaantunut keskenään kilpaileviin, jopa keskenään sotiviin ryhmiin, kuka kenenkin tai minkäkin nimen perusteella. Tämä kaikki murehduttaa Herraamme.

Meillä voi olla ja tuleekin olla kiertäviä sananpalvelijoita seurakuntaa rakentamassa Ef. 4:11-13:n mukaisesti, mutta se on eri asia kuin mistä nyt puhumme. Meillä voi olla ja on hyväkin olla opittavaa ja annettavaa toisille Herran seurakunnille toisilla paikkakunnilla, mutta se on eri asia kuin se, mistä nyt puhumme - Kristuksen ruumiin ykseys omalla paikkakunnallamme. Tämä johtaa meidät suuren, vielä ratkaisemattoman kysymyksen eteen Kristuksen seurakunnassa ja se koskee kaupunginlaajan seurakunnan hengellisiä vanhimpia, kaitsijoita ja paimenia. Luulen tämän raamatullisen totuuden kirkastumisen olevan seuraava tärkeä askel eteenpäin Kristuksen ruumiin rakentamisessa.

Mutta millaisen kirjeen Herra kirjoittaisi minun kotikaupunkini seurakunnalle?