Se, mikä nykyisessä tilanteessa minua hämmentää, on kristillisen profetismin vaiteliaisuus. David Wilkersonin poismenon jälkeen ei tällä rintamalla ole juuri ollut vakavasti otettavaa tungosta, josta löytyisi jotain relevanttia sanomaa, kun peilataan nykyistä tilannettamme. Monenlaisia muita skenaarioita sensijaan aletaan nostaa esiin esim. Kreikan tilanteeseen liittyen: tulevatko tankit kadulle (kuten mm. Jussi Halla-aho ennakoi) vai miten tilanne etenee?
Kun aina aika ajoin seuraa tähän liittyvää keskustelua ja kommentointia kansainvälisessä mediassa, niin ei voi olla ihmettelemättä, miten hiljaa näistä eri vaihtoehdoista ollaan hiljaa täällä meillä. Poliittinen - ja myös muu - keskustelukulttuuri tuntuu täällä joskus uskomattoman ohuelta ja näennäiseltä. Aivan kuin asioista ei uskallettaisi sanoa mitään, ettei vain suututettaisi jotakuta. Ketä sitten pelätään, se riippuu kai aina sitten kulloisestakin poliittisesta ilmastonmuutoksesta.
Tosiasia kuitenkin on, että eurokriisin nykyisen ennustettavuuden ollessa hyvin vaikeaa, koko homma voi ratkaista (monien muiden asioiden ohessa) koko Suomen presidentinvaalin lopputuloksen.
Olen viime viikolla lueskellut suurella mielenkiinnolla Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) tulevaisuuden skenaarioita vuodelta 2009. Tulevaisuuden pelikentät on laadittu eri tahojen yhteistyönä, mutta päävastuun skenaarioiden dokumentoinnista on EVAN:n ohella kantanut helsinkiläinen Capful Oy. Skenaariossa esitellään ensin erilaisia "kohtalonkysymyksiä ja epävarmuustekijöitä", jotka vaikuttavat nykyisessä globaalissa maailmassa. Tämän jälkeen seuraavat neljä globaalia skenaarioita, joita on hyvä verrata esim. Ulkopoliittisen instituutin vastaaviin.
Näissä neljässä tulevaisuuden kuvassa on ensin hahmoteltu nykyisen talouskriisin kehitystä vuoteen 2013 mennessä ja sen jälkeen tehty yhteenvetoa siitä, miltä maailma näiden valossa näyttäisi v. 2020. Alla skenaariot hyvin lyhyesti esiteltyinä.
1) Länsi luo nahkansa
- markkinataloutta ja demokratiaa edistetään maailmassa länsimaiden johdolla
- kansainväliset instituutiot uudistetaan myös lännen johdolla
- USA:n talous kohenee ja sen arvovalta palautuu, mutta sen hegemonian aika on ohi
- EU:n poliittinen rooli sensijaan vahvistuu
- teknologia ja innovaatiot lisäävät tehokkuutta ja tuottavuutta
- ilmastonmuutoksen hillintä edistyy myös
- tuottavuus lännessä lisääntyy, mutta myös ihmisten hyvinvointi nähdään entistä tärkeämpänä
- yritysten yhteiskuntavastuu korostuu
2) Kiinalaista kapitalismia
- taloudellisten uudistusten painopiste siirtyy Aasiaan, erityisesti Kiinaan ja Intiaan
- seurauksena vahvan talouskasvun maailma: globaalin bkt:n kasvu on v. 2020 4-6%
- vallitsevana todellisuutena opportunismia ja kapitalismia ilman demokratiaa
- Tyynenmeren valtiot ovat vetureina myös ilmastonmuutoksen hillinnässä
- perinteisten kansainvälisten instituutioiden (YK; IMF, Maailmanpankki) merkitys hiipuu
- EU on poliittisesti toimintakyvytön, mutta eurooppalaisilla kansainvälisillä firmoilla menee hyvin
3) Blokkien taisto
- alueellisten kauppablokkien, protektionismin ja valtiokapitalismin nousu
- talousalueet käpertyvät itseensä ja omavaraisuuden merkitys korostuu
- USA eristäytyy muusta maailmasta
- tässä tilanteessa Venäjä ja Eurooppa löytävät toisensa (erityisesti energian ja teknologian aloilla)
- yhteiskunnallisten ja taloudellisten uudistusten painopiste on siirtynyt Eurooppaan
- muuten kansainvälinen yhteistyö takkuilee
- panostus ilmastonmuutoksen hillintään on lähinnä paikallista
4) Stimulus ja romahdus
- vanhat elvytysopit eivät enää pure globaaliin talouskriisiin
- seurauksena tulee olemaan pitkän alhaisen talouskasvun maailma
- USA:n kansainvälinen asema on luhistunut, eikä uutta johtajavaltiota tai -blokkia enää löydy
- protektionismi ja vahvat nationalistiset intressit johtavat kansainvälisten yhteistyörakenteiden halvaantumiseen
- seurauksena lukuisia alueellisia konflikteja, pandemioita ja valtavia muuttoliikkeitä
- Euroopan kilpailukyky on pysyvästi heikentynyt
- EU on pystyssä enää vain nimellisesti ja sen välit Venäjän kanssa ovat ongelmalliset
Omia kommentteja
Kun tarkastelemme näitä skenaarioita kristillisestä viitekehyksestä (so. Raamatusta) käsin, niin monien perinteisen eskatologiantulkinnan kannattajien mielestä tuo ensin mainittu vaihtoehto olisi kaikkein sopivin. Tämän näkemyksen mukaanhan antikristuksen tuleva maailmanvalta perustetaan juuri edesmenneen Rooman alueelle, jonka hegemonian perillisenä Euroopan Unioni nähdään. Niinpä pedon saama kuolinhaava, joka ihmeellisesti parantui (Ilm. 13:3), viittaisi juuri tähän em. kehityskulkuun. Maailmaa hallittaisiin näin Brysselistä, ellei peräti Roomasta käsin.
Toinen vaihtoehto taas ei näyttäisi muuttavan mitään, paitsi että asioiden painopiste ei enää olisikaan lännessä meidän näkökulmastamme katsottuna, vaan idässä. Tämä skenaario herättää mielenkiintoisia kysymyksiä uudenlaisesta missiologisesta paradigmasta, johon olen joskus aiemminkin viitannut. Eli mitä tapahtuu nopeasti kasvavien aasialaisten kristillisten yhteisöjen lähetysinnolle, kun niiden taloudelliset, teknologiset ym. resurssit talouskasvun myötä moninkertaistuvat? Vastaava ilmiö (teollistuminen & vaurastuminen) nimittäin synnytti pari sataa vuotta sitten länsimaissa (Eurooppa & USA) valtavan lähetysbuumin.
Kolmas vaihtoehto taas merkitsisi monella tavoin paluuta entiseen maailmaan, jossa esim. suomettuminen olisi jälleen vallitseva olotila, eikä suinkaan haukkumasana. Raamatullisen eskatologian ennustama totalitarismi (Ilm. 13:16-18) näyttää tässä skenaariossa ihan yhtä todelliselta uhkalta kuin ykkösvaihtoehdossakin. Maailmaa - ja esim. Lähi-idän kriisipesäkkeitä - hallitaan siis vankasti Euroopan mantereelta. Kunnon dispensationalisti näkee tässä vallan kaksinapaisuudessa helposti yhtymäkohtia Danielin kuvapatsaan kahteen jalkaan (2:33-35, 40-45), eikö vain?
Neljäs vaihtoehto näyttäisi sekin merkitsevän taas monta askelta taaksepäin, entistä levottomampaan ja uhkaavampaan todellisuuteen. Joku ns. vihreän maailmankuvan kannattaja voisi hyvinkin jopa toivoa tällaisen skenaarion toteutumista, olisihan siinä - olosuhteiden pakosta - jouduttu luopumaan jatkuvan talouskasvun ideasta. Downshifting vaikuttaa ihan kelpo todellisuudelta kun ei kerran ole vaihtoehtoja. Itsekin näen tässä mallissa tiettyjä positiivisia signaaleja: kun koko elämää ei enää rakennetakaan materian ympärille, syntyy uusia elämäntapoja, uusia yhteisöllisyyden muotoja ja verkostoja. Eikös seurakunnan perusdnankin kuuluisi olla jotain tämän kaltaista?
Luodatessamme planeettamme ja maanosamme tulevaisuutta Raamatun valossa ainakin yksi asia on varma. Olemme menossa kohti hyvän ja pahan lopullista yhteenottoa. Kun sanon näin, en viittaa niinkään mihinkään blokkien väliseen yhteenottoon tmv. Kyse ei ole ensisijaisesti esim. USA - Kiina, Israel - Iran tai edes kristinusko - islam välienselvittelystä. Kyse on globaalista taistelusta, jota käydään ihmisten sisimmässä. Vastakkain ovat Jumala ja Hänen ilmoituksensa Raamatussa sekä saatana ja sen valheet.
Jokainen ihminen on tämän taistelun keskiössä, koska kukin meistä tekee ratkaisunsa viime kädessä yksin. Näiden ratkaisujen pohjalta syntyvät sitten erilaiset elämänkatsomukseen, maailmankuvaan sekä todellisuuden- ja ihmiskäsitykseen liittyvät näkemykset ja niiden huipentumana tietynlainen uskonnäkemys. Loppupelissä kyse on kuitenkin jokaisen ihmisen henkilökohtaisesta suhteesta Jeesukseen, jonka Jumala on asettanut Välimieheksi itselleen ja maailmalle ja jonka kautta Hän tulee kaiken tuomitsemaan.
No comments:
Post a Comment