Niin, siitä parlamentarismin rapisemisesta ja kansallisvaltioideasta... Ainakin meillä täällä Suomessa parlamentarismi rapisee ja se näkyy, kuuluu ja tuntuu monella tavoin. Jotkut perussuomalaiset kansanedustajat ovat ilmoittaneet boikotoivansa 6.12. itsenäisyysjuhlia Linnassa. Kun kuulin tuosta ensimmäisen kerran, mieleeni tuli miksi ei kukaan aikaisemmin ole keksinyt tätä? Siksikö, että Linnan juhlat ovat yksi näitä viimeisiä pyhäinjäännöksiä Suomen tasavaltalaiselta kaudelta, jota lähes liturgisella hartaudella joka vuosi ylläpidetään? Tähän asti tällaista protestointia onkin pidetty täydellisen sopimattomana, johon verrattuna ns. poliittinen epäkorrektius on aivan liian lievä ilmaisu. Entä menisinkö itse? En tiedä...
Joka tapauksessa perinteisesti homma on toiminut niin, että aiemmat protestoijat ja radikaalit on kesytetty aikaa myöten kutsumalla heidät mukaan Linnan juhliin ja näin muuraamalla heidät osaksi vallitsevaa establishmentia. Näin kävi 60-luvun lopun punaisille opiskelijaradikaaleille (esim. Halonen, Lipponen & Tuomioja), näin kävi 80-luvun alun vihreille aktivisteille (Hautala, Soinninvaara ym.) ja näin näyttää käyvän myös uudelle mustan anarkismin tai sateenkaaren värejä tunnustavalle sukupolvelle. Joku kyynikko voisi huomauttaa tähän, että totalitarismi se sinänsä ei näytä muuttuvan, se vain vaihtaa kaavun väriä.
Nyt uuden EU-kriittisen perussuomalaisen kansanliikkeen keskuudessa homma ei näyttäisi menevänkään ihan näin. Ainakaan vielä... Ehkäpä kansan syvissä riveissä voisi piillä jotain ihan tervettäkin muutosvoimaa? Presidentti Halonen on ollut - lupauksensa mukaisesti - selvä arvojohtaja. Tosin hänen arvonsa eivät ole minun ja rukoilen ensi tammikuussa tapahtuvan tässä kohtaa ison jytkyn.
Itsenäisyyspäivänä on joka tapauksessa hyvä rukoilla itsenäisen Suomen puolesta. Siinä ei nimittäin ole kyse mistään itsestäänselvyydestä. Vain vilkaisu Euroopan karttaan ja muutamaan historiankirjan sivuun 1940-50-luvulta riittävät kertomaan jokaiselle, ettei kyse todellakaan ole ollut mistään itsestäänselvyydestä. Ja nyt ajankohtaisia tulevaisuudenkuvia tarkastellessa on syytä entistä painavammin rukoilla järjestäytyneen yhteiskuntarauhan säilymisen puolesta maassamme. Ne tekijät, jotka nyt ovat mahdollisia kansakunnan yleisen rauhan järkyttäjiä ovat tietysti olleet olemassa ja vaikuttamassa pinnan alla jo pitempään. Kehitys maassamme viimeksi kuluneen vuoden aikana vain ovat aktivoineet niitä entisestään.
Esirukouksen on vain tärkeää olla linjassa Pyhän Hengen inspiraation kanssa. Jos nimittäin esirukous nousee itsestämme, vaarana on pyöriä omien asioiden ympärillä ja totella oman sydämen näkyjä. Läpi sekä raamatun- että kirkkohistorian on vaarana esim. nationalististen näkyjen ja motiivien sekoittuminen Jumalan valtakunnan agendaan. Joskus näiden kahden välinen ero näyttäisi olevan jotain sen kuuluisan veteen piirretyn viivan kaltaista.
Ajatellaanpa esim. profeettoja Joonaa ja vastaavasti Jeremiaa päinvastaisina esimerkkeinä. Joona ei omassa kansallisessa Israel-innossaan olisi halunnut Niiniven kääntyvän, olihan se vihollisen suurvallan pääkaupunki. Joutaisihan tuo hävitettäväksi, säästyisipä oma kotimaakin vihollisen uhalta. Joonaa siis ohjasivat selvästi nationalistiset motiivit. Jeremia taas joutui vastentahtoisesti julistamaan oman isänmaansa, kotikaupunkinsa ja jopa pyhän temppelinsä tuhoa. Tämän tehtävän epätoivoisuuden edessä hän lopulta jopa kiroaa oman syntymäpäivänsä, jouduttuaan omien kansalaistensa vihoihin ja saatuaan yhteistoimintamiehen kyseenalaisen maineen.
Tämä kaikki tullee olemaan hyvin ajankohtaista problematiikkaa meilläkin.
Martti Luther sanoo osuvasti, että jos hän tietäisi Herran tulevan huomenna, niin hän vielä tänään istuttaisi omenapuun. Tähän liittyen Juice Leskinen laulaa eräässä laulussaan Myrkytyksen oireet, että "istuta vielä se omenapuu, vaikka liekit jo helmaasi nuolee". Se vain osoittaa, miten lujassa tämän kansallisen projektin uskontokasvatus sen lapsissa istuu.
No, vakavasti nyt. Nykyisten apokalyptisten näkyjen aikana on hyvä pitäytyä perusasioihin. Tehtävämme on rukoilla oman kotikaupunkimme ja synnyinmaamme puolesta Herraa ja kaikin tavoin harrastaa sen parasta. Tämä on meidän järjellinen jumalanpalveluksemme ja pyhä pappistehtävämme. Herramme ajatuksena on läpäistä koko kulttuurimme ja jokainen yhteiskunnallisen elämän osa-alue kristittyjen todistuksella.
Tässä mielessä ei ole olemassa mitään pyhää tai epäpyhää työtä. Sen jälkeen kun Jumalan Poika syntyi ihmiseksi, eli normaalia elämää ja teki ruumiillista työtä rakentajana ja timpurina, ei mikään tehtävä ole ollut kelpaamaton pyhän kutsumuksen kohteeksi. Niinpä Sinä olet oman työpaikkasi pastori. Voit kyllä mennä kirkkoon tapaamaan pastoriasi sunnuntaina, mutta muuten arkipäivisin SINÄ olet oman vaikutusalasi pappi, pastori, lähetyssaarnaaja ja hengellisen työn tekijä. Jumala ei ole lähettänyt ketään muuta sinne, missä Sinä jo olet. Älä siis rukoile Jumalaa lähettämään ketään muuta sinne tai muita turhia asioita Herralta, vaan toimi oman uudestisyntyneen luontosi mukaisesti.
Ajatellaanpa esim. profeettoja Joonaa ja vastaavasti Jeremiaa päinvastaisina esimerkkeinä. Joona ei omassa kansallisessa Israel-innossaan olisi halunnut Niiniven kääntyvän, olihan se vihollisen suurvallan pääkaupunki. Joutaisihan tuo hävitettäväksi, säästyisipä oma kotimaakin vihollisen uhalta. Joonaa siis ohjasivat selvästi nationalistiset motiivit. Jeremia taas joutui vastentahtoisesti julistamaan oman isänmaansa, kotikaupunkinsa ja jopa pyhän temppelinsä tuhoa. Tämän tehtävän epätoivoisuuden edessä hän lopulta jopa kiroaa oman syntymäpäivänsä, jouduttuaan omien kansalaistensa vihoihin ja saatuaan yhteistoimintamiehen kyseenalaisen maineen.
Tämä kaikki tullee olemaan hyvin ajankohtaista problematiikkaa meilläkin.
Martti Luther sanoo osuvasti, että jos hän tietäisi Herran tulevan huomenna, niin hän vielä tänään istuttaisi omenapuun. Tähän liittyen Juice Leskinen laulaa eräässä laulussaan Myrkytyksen oireet, että "istuta vielä se omenapuu, vaikka liekit jo helmaasi nuolee". Se vain osoittaa, miten lujassa tämän kansallisen projektin uskontokasvatus sen lapsissa istuu.
No, vakavasti nyt. Nykyisten apokalyptisten näkyjen aikana on hyvä pitäytyä perusasioihin. Tehtävämme on rukoilla oman kotikaupunkimme ja synnyinmaamme puolesta Herraa ja kaikin tavoin harrastaa sen parasta. Tämä on meidän järjellinen jumalanpalveluksemme ja pyhä pappistehtävämme. Herramme ajatuksena on läpäistä koko kulttuurimme ja jokainen yhteiskunnallisen elämän osa-alue kristittyjen todistuksella.
Tässä mielessä ei ole olemassa mitään pyhää tai epäpyhää työtä. Sen jälkeen kun Jumalan Poika syntyi ihmiseksi, eli normaalia elämää ja teki ruumiillista työtä rakentajana ja timpurina, ei mikään tehtävä ole ollut kelpaamaton pyhän kutsumuksen kohteeksi. Niinpä Sinä olet oman työpaikkasi pastori. Voit kyllä mennä kirkkoon tapaamaan pastoriasi sunnuntaina, mutta muuten arkipäivisin SINÄ olet oman vaikutusalasi pappi, pastori, lähetyssaarnaaja ja hengellisen työn tekijä. Jumala ei ole lähettänyt ketään muuta sinne, missä Sinä jo olet. Älä siis rukoile Jumalaa lähettämään ketään muuta sinne tai muita turhia asioita Herralta, vaan toimi oman uudestisyntyneen luontosi mukaisesti.
No comments:
Post a Comment