Jokin aika sitten englantilainen historioitsija Dominick Sandbrook maalaili maanosamme uhkakuvia sanoiksi otsikolla Eurooppa sodassa 2018. Tämä julkaistiin hänen kolumnissaan Daily Mail´in nettisivuilla lokakuun lopulla 2011. Sandbrookin kirjoitus on (tietenkin) kuvitteellinen versio siitä, mitä voisi tapahtua, jos euro kaatuisi. Tätä mahdollisuuttahan ei vielä viime keväänä pidetty juurikaan todennäköisenä. Mikäli näin kävisi, niin esim. monien paheksumat Jussi Halla-ahon blogissaan heittämät visiot sotilasvallankaappauksesta Kreikassa eivät enää tunnukaan niin kaukaahaetuilta. Uutisoidaanko asiasta jo piankin mediassa? Varmaa on, että mikäli jonkinlainen tilanteen haltuunotto tulee tapahtumaan, niin mukana on muitakin kuin vain Kreikan omat poliisivoimat - aivan kuten Sandbrook ym. maalailevat.
Euroopan ja sen yhteisvaluutan tilanne näyttää siis hyvin huonolta. Eräs merkittävimpiä suomalaisia toisinajattelijoita, taloustieteilijä ja professori Tauno Tiusanen totesi torstain 3.11.2011 Etelä-Suomen Sanomissa, että "ellei Eurooppa ryhdistäydy, luisuu määräysvalta pois sen käsistä ja edessä siintää kulttuurifilosofi Oswald Spenglerin lanseeraama Der Untergang des Abendlandes eli Länsimaiden perikato" (s. 20). Tämä juuri on se pahin kauhukuva koko perinteiselle länsimaiselle hegemonia-ajattelulle. Perinteisten länsimaisten arvojen ja elämäntavan jylhä puolustaja, kirjailija ja professori J.R.R. Tolkien pukee tämän kauhuskenaarion sanoiksi trilogiassaan Taru Sormusten Herrasta: "Ihmisen aika on ohi, örkkien aika on tullut!" Sillä tällaisena nimittäin moni länsimaalainen ihminen rappeutuvan maanosansa tulevaisuuden näkee. Tavallinen lahtelainen teollisuuden toimihenkilö puki tämän ajatuksen jokin aika sitten sanoiksi toteamalla, että "kohta tässä saadaan olla vaan availemassa ovia kiinalaisille". Kiina on tulevaisuuden taloudellinen mahti ja kun siellä kristittyjen määrä kasvaa koko ajan räjähdysmäisesti, niin tämä voi myös nostaa eteemme mielenkiintoisia tulevaisuudenkuvia. Joka tapauksessa tämä parhaillaan muuttuva ja uudelleen rakentuva globaali taloudellis-poliittinen tilanne haastaa perinteisen eskatologian tulkinnankin.
Moni kansallisvaltion puolustaja ajattelee, että euro yhteisenä valuuttana (ja koko liittovaltio-ajatus) saakin mennä, mutta sama teema voidaan kääntää toisin päin ja kysyä, onko kansallisvaltioiden aika ohi? Onko meillä kristittyinä jonkinlainen meihin sisäänrakennettu ajatus kansallisvaltioidean ehdottomasta raamatullisuudesta (esim. Apt. 17:26:n pohjalta), kun se ideana on historian pitkässä saatossa kuitenkin suhteellisen uusi ja tuore ajatus (n. parisen sataa vuotta). Ymmärtäkää nyt minut oikein: minulla ei ole mitään kansallisvaltiota (tai Suomea itsenäisenä tasavaltana) vastaan - ei totta vieköön! - mutta niin maailmantilannetta seuratessani kuin Raamatun profeetallista sanaa tutkiessanikin herää ajatus siitä, että tulevaisuus voi näyttää hyvin toisenlaiselta kuin mitä me nyt elämme.
Kun ajattelee (esim. perinteistä kristillistä) yhteisöä voimakkaiden muutospaineiden edessä, niin sillä on totutusti ollut kaksi jyrkästi erilaista tapaa reagoida tähän: piiloutua tai mukautua. Voimme valita evl. kirkon tien, jossa mukaudutaan ympäröivän yhteiskunnan ja sen kulttuurin mukaan niin, että ollaan lopulta täydellisesti sekulaarin median talutusnuorassa. Tai sitten voimme valita perinteisen uskonnollisen tavan torjua kaikki muutokset ja linnottautua omaan turvalliseen lintukotoomme, "kaukana kavala maailma". Kumman me valitsemme? Molemmista niistä on yllin kyllin esimerkkejä. Vai tulisiko meidän itsemme muuttua - mutta miten?
Uskon että kenellekään ei sismmässään, siis sisimmässään, ole ollut suurempaa epäselvyyttä siitä että maailma hukkuu parhaillaan omaan pa****n.
ReplyDeleteEU, yhteinen rahaliitto, sotilasliitto, erilaiset ytimet jne. sekä niiden lopputulos - tuhoontuomittu liitovaltio - on yksi osa näistä alkusysäyksen sarjoista sekä seuraus siitä järjettömyydestä jota katselemme, edesautamme ja rakennammekin. Sanottakoon kuitenmin että minä en pelkää tulevaisuutta, vaan odotan sitä, joten mielipiteeni ei ole mitään ihmisten pelottelua, politiikkaa taikka provokaatiota.
Totuus on että emme halua nähdä todellisuutta, siis aikuisten oikeesti, ja tässä samassa sopassa on niin hyvät kuin pahat, uskovat ja uskomattomat. Ja koska yhdessä elämme yhteisessä valheessa, ei ole pelkoa siitä että kukaan asiaan sen suuremmin puuttuu taikka tätä suurta Salaisuutta paljastaa (vaikka sen kaikki tietääkin). Kuka nyt omaan jalkaan ampuisi?
Kysymys "Vai tulisiko meidän itsemme muuttua - mutta miten?" on avainkysymys johon jokainen tietää ns. yhdensanan vastauksen. Vastaus ensimmäiseen kysymyksen on "kyllä" ja toiseen on "katumalla".
Kari kirjoitti: "Totuus on että emme halua nähdä todellisuutta, siis aikuisten oikeesti, ja tässä samassa sopassa on niin hyvät kuin pahat, uskovat ja uskomattomat."
ReplyDeleteTämä on totta. Joskus tapaa uskovia, jotka tuntuvat olevan ihan pihalla sen suhteen, missä ollaan menossa ajassamme. Uskonnollisuuden eräs ilmenemismuoto onkin hiljalleen etenevä ja lopulta täydellinen etääntyminen reaalitodellisuudesta.
Joskus taas vastaavasti tapaa ei-uskovia, jotka tuntuvat ymmärtävän hyvinkin tarkasti aikojen merkit. Usein tällaisten vilpittömien, totuutta rakastavien sielujen kohdalla näyttää uskoontulo olevan vain millien päässä, kunhan heille ei tarjota evankeliumia minään euromössönä (enkä nyt viittaa mihinkään valuuttaan, vaan trendiin ja genreen).
Jaaha, tuttu seurakunta (Kari_L, Timo ym.) onkin paikalla. Siispä terveiset jälleen Walamosta josta paha maailma on kaukana. Yksi monilapsinen perhe tosin häiritsi tänään päivällä rauhaani kun lapset tuijottivat liian pitkään minua ollessani koneen ääressä. Ilmeisesti olin heidän reviirillään, koneella.
ReplyDeleteNiin ja näin tai noin, olipas mukava vetäytyä taas hetkeksi tänne veljestön tasaiseen huminaan. Totta puhuen tällä kertaa alan jo kaipaamaan tuttua ja turvallista helluntaiseurakunnan penkkiä jossa voisi kuunnella huonoa tai vähän parempaa puhujaa mielessään nauttien puhujan puheiden arvostelusta ja vähättelystä. "Et sinäkään veliseni puhu alkuunkaan totta." "Et sinä oikeasti ole tuota mieltä, kunhan sanot pyörittääksesi virkakoneistoasi." "Et usko itsekään tuohon virttyneeseen kliseeseen millä minua ohjeistat: 'tee nyt täyttä totta, kuulijani'" jne jne
Ehkä kaikki alkaa olla näetty ja koettu. Skientologien persoonallisuustestin voisi vielä käydä tekemässä.
Ei tässä muuta kun maailman loppua odotellaan ja pasunan kajahdusta. Oikein kunnon törinää.
>>> Ilmeisesti olin heidän reviirillään, koneella. <<<
ReplyDeleteTuttu juttu, siksipä olenkin Valamossa käydessäni jättänyt tuon hitaan ja nykivän koneen rauhaan ja käyttäönythyväkseni Valamon open-wlania ja läppäriä. Ei tule noita tuijotuksia joista valitettavasti itsekin tiedän jotakin ;-) Kerran minua tuli tietokoneen jakkaralta hätyyttämään ripeäliikkeinen eläkeläinen (sellainen naiselävä), koska olin hänen mukaansa siinä ollut jo aivan riittävän pitkään.
Tervetuloa "kotiin" sieltä enkelimaailmasta...
Vai tulisiko meidän itsemme muuttua - mutta miten?
ReplyDeleteKai se on tämä kolmas vaihtoehto meidän tie, elämällä uskomme todeksi.
Kari:
ReplyDeleteOlen lykännyt ja lykännyt läppärin hankintaa kun pelkään juuttuvani liian pitkäksi aikaa kaiken maailman keskusteluihin ja uutisvirtoihin. Tiedottomuus ja osattomuus maailman tapahtumista rauhoittaa lomahetken ja pyhittää korkeampiin tarkoitusperiin.
Itse asiassa, tarkkaan ottaen, olisi ehkä hyvä että edes tätä ruokalan ja opistonkaan koneita ei olisi olemassa vaan oltaisiin täysin ilman. Telkkarit on karsittu minimiin, miksipä ei koneet.
Päivän pari tässä olen, pottuuntuneena kaikkeen. Asunto pitäisi löytää mutta johdatuksia ei osu kohdalle. Tarvitsisin täydellistä rauhaa mutta tuntuu että sitähän ei löydy, ei sitten millään. Nykyisessä asumuksessa häiritsee helvetilliseksi käynyt talon omistaja (vuokranantaja) ja naapurien haukkuvat koirat. Huh huh. Viisi vuotta sitä riitti.
Ihme kyllä, kirous seurasi minua tännekin. Eilen opistohotellin naapurihuoneessa kälätti joku ylivilkas keski-ikäinen mies, suuri viinin ystävä. Hän tarjosi ikonikurssinsa ohjaajalle ja jollekin leidille oleskelutiloissa keittoillallisen jonka pääosaa näytteli kuitenkin äänekäs maailmanparannus viinin voimalla.
En sitten voinut olla puoli yhdentoista jälkeen (hiljaisuus alkaa kymmeneltä) menemättä sanomaan tulleeni etsimään hiljaisuutta, sairastaneeni kolme vuotta pöönauttia, raitistuneeni viisi vuotta sitten jne. Luulin että huudan täyttä kurkkua mutta ei, kyllä se sieltä melko rauhallisesti tuli. No, kohta huoneen vaihtoon eihän siinä muuta. Pilalle meni se ilta. Olin varannut mukavaa luettavaa ja ajatellut meditoida itsekseni mutta ei!
Näin Herra hyväksi näki. Vai pitäisikö tämä panna vain sattumuksen piikkiin. Tai ehkä Jumalan saatanan.
Sori Timo että menee aiheen vierestä. Kirjoituksesi oli sangen hyvä ja ajan kohtainen. Varmaan pian saamme nähdä ajan rattaiden kääntyvän. Ainakin sitä toivon. Ei tässä enää muuta osaa tehdä kuin odottaa. Tai jos joku tietää mitä pitää tehdä, kertokaa.
Hyviä huomioita ja ajatelmia tässä mediakatsauksessa. Heitit aika monta tiukkaa kysymysmerkkiä tuohon loppuun. Niihin en uskalla väittää osaavani vastata, jätän diplomaattisesti teologien huoleksi. Taitaa tosin olla että teologit tätä nykyä hajoilevat eskatologian kanssa ihan yhtä pahasti kuin me nuoret sosiologitkin.
ReplyDeleteKansallisvaltioiden aika nykymuodossaan on tosiaan sivilisaatioiden historiassa varsin lyhyt, vain pari- kolmesataa vuotta. Sitä ennen oli tyypillisempää, että valtio tehtävineen ja toimintoineen oli erottamattomasti yhteydessä hallitsijan persoonaan ja sukulinjaan. Hallitsija oli instituutiona käytännössä yhtä valtion kanssa.
Itse olen aina ymmärtänyt, että esim. Danielin kirjan 2. luvussa kuvatut suurvallat (Babylonia, Persia, Aleksanteri Suuren valtakunta ja Rooma) edustivat myös tällaista ajalleen tyypillistä hallitsijansa voimaan ja persoonaan kiinnittynyttä valtakuntaa. Samoin viimeinen valtakunta, Jumalan valtakunta täydessä voimassaan, tulee kiinnittymään (ja nykymuodossaan ja kiinnittyy jo nyt) Kristuksen voimaan ja persoonaan. Sen täydellistä tulemista kannattaa odotella.
Vanhana Tolkien-fanina on muuten pakko oikaista, että siteeraamasi lause ihmisten ja örkkien ajasta ei ole peräisin Tolkienilta itseltään vaan Peter Jacksonin elokuvatulkinnasta. Tolkien tuskin olisi suuriin surmiinkaan laittanut näin mahtipontista lausuntoa örkin suuhun. Muuten länsimaisen kulttuurin apologian tulkinta Tolkienin tuotannosta on ongelmallista, koska mies itsekin totesi välttävänsä ja inhoavansa allegoriaa. Eli tähän loppuun näitä elämän ehdottomia tolkienismeja. ;)
Kiitos Mikaelille hyvästä kommentista ja ennen kaikkea asiantuntevasta korjauksesta (oletetun) Tolkien-lainaukseni suhteen. Tunnustan, että en tarkistanut örkkimokoman lausahdusta alkutekstistä itsestään, mutta uskon, että se taitaakin olla Peter Jacksonin suusta. Tämän siitä saa kun haluaa olla uskollinen alkutekstille ja huomaakin tulleensa editorin jymäyttämäksi (josta tässä tapauksessa onkin tullut jopa tradition muokkaaja, ellei peräti väärentäjä).
ReplyDeleteTuosta Tolkienin tuotannosta mahdollisesti löydettävistä viittauksista länsimaisen kulttuurin kohtaloon tulevaisuudessa vain sen verran, että eikö tuo sama historian murroskohtiin sisältyvä problematiikka löydykin siitä kirjallisuudesta, jonka alan oppinut hän oli? Ei nyt ehkä ihan Beowulfista, mutta ainakin Niebelungista ym. Eli eikö Tolkien siirtänytkin näitä uhkakuvia (joskus jopa sellaisenaan) omaan tuotantoonsa ja siten maalaillut samalla kuvaa länsimaiden perikadosta? Tekikö hän sen tieten tai tietämättään, sitä en osaa sanoa. Mutta minusta ainakin näyttää siltä, enkä tietääkseni ole ainoa, joka on näin näkevinään - haluamatta silti tehdä siitä pelastuskysymystä :)
"Eli eikö Tolkien siirtänytkin näitä uhkakuvia (joskus jopa sellaisenaan) omaan tuotantoonsa ja siten maalaillut samalla kuvaa länsimaiden perikadosta?"
ReplyDeleteMyönnettäneen, että olen itsekin ajatellut näin - joskin oma eurooppalaisen kirjallisuuden tuntemukseni on huomattavasti Tolkienin tasoa ohuempaa, joten se jättää tilaa tälle "ehkä hän adoptoi nämä vaikutteet tietämättään" -takaportille. En kuitenkaan perusta mitään varmaa sille takaportille, joten pyrin Tolkienia lukiessani (tätä nykyä harvemmin) välttämään allegorista Tolkienin-tulkintaa. :)
Tietystikin Tolkienin tuotanto (ja erit. Sormusten Herra) on usein nähty toisen maailmansodan allegoriana. Se taas on minusta paljon kauempaa haettua kuin edustamasi allegoriatulkinta länsimaiden hitaasta henkisestä rappiosta (vrt. Tolkienin Numenor myöhempine perillisineen - huomattavan paljon yhtäläisyyksiä).
Silti en uskalla sanoa tähän kovin vahvaa juuta tahi jaata, kunnioittaakseni kirjoittajan alkuperäistä intentiota (kuulostaa lähes raamatuntulkinnan periaatteilta...). Mutta koska kyseessä ei ole raamatullinen teksti (en lukeudu niin intohimoisiin tolkienisteihin!), älkäämme tosiaan tehkö siitä pelastuskysymystä.