Paavali, työ ja raha, osa I

Lueskelin tuossa aamuna muutamana Paavalin kirjeitä tessalonikalaisille. Minua nimittäin kiinnostaa mitä Paavali (ja sitä kautta koko Uusi testamentti) opettaa työn, kutsumuksen ja rahan välisestä suhteesta. En metsästä mitään perinteistä kymmenysopetusta (koska en löydä sitä UT:sta uuden liiton seurakuntaa koskien), vaan enemmänkin mielenkiintoni kohdistuu Paavalin opetukseen maallisten velvollisuuksien täyttämisestä.

Alaviitteistä (1.Tess. 4:11) esiin ponnahti kuitenkin Paavalin mielenkiintoinen "itsekehu" Efeson seurakunnan vanhimmille pitämästä jäähyväispuheesta: "te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet" (Apt. 20:34). Muistan joskus ennenkin törmänneeni tähän kohtaan ja peilanneeni sen kautta koko länsimaista saarnaajakulttuuriamme, tuloisella veronkanto-oikeudella varustetuista valtiokirkkoinstituutioista puhumattakaan.

Tuossa kohdassa Paavali nimittäin pitää mainitsemisen arvoisena juttuna sitä, että hän - oman vaativan julistustoimensa ohella (vrt. 20:19-21, 31) - onkin itse elättänyt, paitsi itsensä, niin myös koko "apostolisen tiiminsä". Kas vain, siinäpä opettavainen periaate meille länsimaisille sananjulistajille! (Kiinalaiset evankeliumin työntekijät toteuttaessaan "Takaisin Jerusalemiin"-näkyä toki menettelevät näin.)

Ne ovat nimittäin eräätkin kerrat, kun olen tästä kohdasta pastoriystävieni kanssa keskustellut ja vääntänyt kättä Uuden testamentin taloudellisista periaatteista seurakuntaa ja hengellistä työtä ajatellen. Heidän argumenttinsa on yleensä - ja aivan oikein! - ollut se, että tämä käytäntö oli Paavalilla vain väliaikainen, joskin aina silloin tällöin toistuva. (Osan aikaahan Paavali tietenkin oli myös ns. "valtion leivissä" (so. vankilassa), jolloin ainakin kaikkein välltämättömin elatus tuli viranomaisten taholta.)

Ymmärrän kyllä uusitestamentilisen periaatteen olevan se, että "työmies on ruokansa ansainnut" (Matt. 10:10) ja että hengellisen työn tekijän kuuluu saada elantonsa työstään. Se on eri asia keneen Paavali tässä viittaa. Uusi testamentti ei nimittäin näytä tuntevan mitään erillistä palkattua "työntekijäluokkaa", vaan Paavali (ja itse asiassa Herrammekin tuossa em. Matteuksen kohdassa) näyttää puhuneen kiertävistä sananpalvelijoista.

(Tässä kohtaa monesta pastoriystävästäni kuoriutuu esiin huolestunut, jopa hämmentynyt ja ymmärrettävän turvallisuushakuinen pikku virkamies. Omia näkemyksiään esitellessään sitä tuntee joskus itsensä jopa "isoksi, pahaksi sudeksi", joka haluaa riistää leivän pastorin perheen ruokapöydästä.)

No, oli miten oli, niin Paavali kuitenkin kirjoittaessaan korinttilaisille pitää jopa kunnia-asianaan sitä, ettei nostanut palkkaa seurakunnalta, joka koostui pääasiassa hänen hengellisistä lapsistaan 1.Kor. 9:18, 2.Kor. 11:7). Ehkä tässä oli myös Paavalin puolelta tiettyä vapaudenkaipuuta ja realismia opetuksen ja julistuksen suhteen. Kun nimittäin lukee hänen ensimmäistä kirjettää Korinttin karismaatikoille, niin hänellä näyttää olleen yhtä ja toista skismaattista esille tuotavaa näille syntisen satamakaupungin hulivilileille.

Eli oliko Paavalin ajatus kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että "kun elätän itse itseni (plus tiimini siinä ohessa), niin minulla on vapaus opettaa ja julistaa, notta olisin mieliksi Herralle, enkä ihmisille"? Monen virkapastorin turvallisuushakuisuus ja urakehitys kun voi kääntyä hyvinkin seurakunnan silmää tekevien korvasyyhyn ja kasvonilmeiden mukaan saarnaamiseksi.

Toisessa tilanteessa taas Paavali työtovereineen ei halunnut olla taloudellisena rasitteena uudelle, vastaperustetulle seurakunnalle. Hän muistelee näitä tilanteita kirjeissään tessalonikalaisille ja toteaa, että "yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia" (1.Tess. 2:9). Myöhemmin toisessa kirjeessään hän taas palaa tähän teemaan ja kehottaa tessalonikalaisia uskovia seuraamaan esimerkkiään siinä, että "me emme ole olleet kurittomia teidän keskuudessanne, emmekä ilmaiseksi syöneet kenenkään leipää, vaan työssä ja vaivassa me ahkeroitsimme yöt ja päivät, ettemme olisi kenellekään teistä rasitukseksi" (3:7-8).

No, kyllähän pastoriystäväni ovat Raamattunsa hyvin lukeneet eli tässäkin Paavali toteaa, että "ei niin, ettei meillä olisi siihen valtaa". Paavali kuitenkin pitää jotain muuta vieläkin tärkeämpänä kuin omista etuoikeuksistaan kiinnipitämistä, nimittäin opetuslapseuttamista: "me tahdomme olla teille esikuvaksi, että te kulkisitte meidän jälkiämme" (3:9).

Ehkä meidänkin (etten sanoisi: "heidänkin") olisi syytä arvottaa asioita samalla tavoin.

Eittämätön tosiasia Paavalin työhistoriassa kuitenkin siis oli, että kiertävässä apostolintoimessaan hän edellytti elantonsa tulevan evankekliumin julistuksestaan. Niinpä tietyn mittaisen välivaiheen jälkeen Korinttissakin luemme, että "kun Silas ja Timoteus tulivat Makedoniasta, oli Paavali kokonaan antautunut sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille, että Jeesus on Kristus" (Apt. 18:5).

Ehkäpä mielenkiintoisin ja koko käytäntöä parhaiten avaava kohta aiheeseen liittyen Paavalin kirjeissä löytyy Filippiläiskirjeen 4. luvusta. Siellä Paavali nimittäin ensinnäkin kiittää filippiläisiä heidän rahalahjastaan, joka ei suinkaan ollut ainoa laatuaan (Fil. 4:10, 16,18). Sen jälkeen hän karulla ja realistisella tavalla kuvaa hengellisen työntekijän arkea: "osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa" (4:12).

David Pawsonia lainaten, on tärkeää nähdä, mikä on se konteksti, jossa Paavali kirjoittaa seuraavat, kuolemattomat menestysteologiset sanansa: "kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa" (4:13).

Tässä kohtaa alan taas ymmärtää saarnaajaveljiäni paremmin ja vanhat muistijäljet aktivoituvat taas eläviksi mielessäni. Jumalan kutsu ajaa liikkeelle: "voi minua, ellen minä evankeliumia julista!" (1.Kor. 9:16) Käytännössä asiat eivät vain aina mene niin. Jumalan tarkoituksen ja Hänen säätämänsä järjestyksen me tiedämme, mutta kuitenkin Paavalinkin arki oli tätä: "evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta" (4:15).

Mistä tämä Paavalin apostolintoimen hylkiminen johtui? Häntä dissaavista superapostoleista ja tuon aikuisista voimaveljistä, jotka mielellään käyttivät valtaansa yli laumasieluisten uskonnollisten ihmisten (niin Herran omia kun he olivatkin)? Vaiko Paavalin "tiukasta" teologisesta linjasta toisaalta evankeliumin puhtauden puolesta (vrt. judaistit) ja toisaalta Jumalan vaatiman pyhän elämän suhteen (vrt. korinttilaiset haureetikot)?

Oli syy mikä hyvänsä, niin juuri tällaisia tilanteita, elämänvaiheita ja pioneerityötä ajatellen Paavalilla oli ässä hihassa: teltantekijän ammattitaito, jolla sekä elättää itsensä ensihätään että välttyä vääriltä sidonnaisuuksilta "seurakuntaeliitin" suuntaan, ihmisiä kun kuitenkin ollaan. Mielenkiintoista on sitten myös se, että omien sanojensa mukaan Paavali halusi siirtää tämän saman käytännön eteenpäin omille hengeliisille lapsilleen (2.Tess. 3:7, 9).

(Isommassa kuvassa Paavali toki ymmärsi Jumalan tarkoituksen olevan se, että kukin seurakunta toimisi apostolisen työn sillanpääasemana muihin alueen paikkakuntiin. Tältä pohjalta hän kirjoittaa roomalaisille halustaan julistaa Kristusta Espanjassa asti (Room. 15:22-24, 28), mikä Jerusalemista katsottuna alkoi jo olla "maan äärissä". Korinttilaisille kirjoittaessaan hän puhuu siitä vaikutusalasta, jonka Jumala on hänelle (ja hänen kutsumukselleen apostolina) mitannut. Siinäkin apostoli näkee Korinttin ponnahduslautana siihen, että "saamme julistaa evankeliumia vielä teitäkin etäämpänä asuville" (2.Kor. 10:16).)

-------
Tämä postaus olisi voitu otsikoida esim. "Keskusteluja pastoriveljieni kanssa", mutta kun tämä nyt toimii tällaisena pitkähkönä (ja aiheesta vähän sivuun poikkeavana johdantona varsinaiseen aiheeseen, niin lisään tuonne yllä olevaan otsikkoon vain roomalaisen ykkösen. Eli seuraavassa lisää (ja toivottavasti varsinaisesta aiheesta).