Nyt kun ollaan keskusteltu samaa sukupuolta olevien parien oikeuksista ja velvollisuuksista, niin on hyvä miettiä mitä tulee tämän jälkeen. Jossain aiemmassa postauksessani uumoilin, että tulevaisuuden Suomessa "perinteinen kristillinen sananjulistus parannuskehotuksineen ja pyhitysvaatimuksineen tullaan suurelta osin siirtämään "viharikos"-nimikkeen alle ("kiihotus kansanryhmää vastaan")".
Kun naapurimaassamme Ruotsissa on tutkittu sikäläisen papiston näkemyksiä, niin näyttää siltä kuin kysymys helvetistä olisi ns. "kuuma peruna". Ruotsin kirkon papeista kaksi kolmasosaa nimittäin hyväksyy ruumiin ylösnousemuksen. Helvetistä puhuttaessa selkeä vähemmistö (43%) pitää enää kiinni perinteisestä käsityksestä, että helvetti on olemassa. Vain 42% papeista uskoo, että kerran tulee olemaan ns. viimeinen tuomio, jossa ihmiset jaetaan kahteen osaan toisten päästessä taivaaseen ja toisten joutuessa helvettiin.
Kehitys Suomessa näyttää - taas kerran - mukailevan naapurimaamme Ruotsin vastaavaa. Vaikka prosessi eteneekin vähän eri tahtiin ja suomalaisen kristillisyyden vahvemman herätysliikeperinnön kirkossa huomioonottaen muutenkin vähän eri tavalla, niin suunta on pelottavalla määrätietoisuudella täysin sama. Tämä seikka on toki tullut esille jo monasti aiemminkin, toiset sitä eivät vaan niin mielellään pidä esillä, koska se voi haitata tiettyjen asioiden läpivientiä täällä koto-Suomessa.
Helvetin olemassaolo näyttää olevan arka paikka myös monelle suomalaiselle evl. kirkkoteologille. Papistosta noin kaksi kolmasosaa (68%) uskoo vielä helvetin olemassaoloon. Mielenkiintoista on se, että tämän tutkimuksen mukaan helvetin olemassaoloon uskovat eniten diakoniatyöntekijät (84%). Ehkäpä työssä vastaan tulleet esimerkit helvetillisistä elämäntilanteista antavat perspektiiviä paremmin iankaikkisuuteenkin? (Se taas herättää kysymyksen, onko esim. papisto etääntynyt pois arkipäivän elämäntodellisuudesta?)
Noin joka kuudes papeista (15%) on vakaasti sitä mieltä, että kaikki ihmiset lopulta pelastuvat. Naispuolisista kirkon työntekijöistä tähän anttikylliäisläiseen teesiin panee toivonsa melkein joka viides naispappi (18%). Kun tulevaisuudessa naispuoleisten teologien määrä kirkossa nousee, niin tämä kehitys (josta kirkko- ja dogmihistoriassa käytetään nimitystä apokatastasis-oppi) tullee väistämättä voimistumaan evl. kirkon piirissä.
Tuleeko siis lähitulevaisuudessa eteemme tilanne, jossa esim. lakisääteisin keinoin (esim. "kiihotus kansanryhmää vastaan") tai median painostuksella perinteinen kristillinen julistus raamatullisine maailmankuvineen (johon oppi iankaikkisesta kadotuksesta erottamattomana osana kuuluu) pyritään kieltämään? Eihän nytkään ole enää poliittisesti korrektia sanoa, että homoseksuaalisuuden harjoittajat joutuvat kadotukseen...
Tätä paikoillaan junnaavaa "homohommaa" on vaikeaa ja turha selittää niille jotka ei ymmärrä sitä että kysymys on teologisesta asiasta eikä tasa-arvo asiasta.
ReplyDeleteEi tässä nyt kukaan (kai?) ole homppeleita helvettiin saattamassa, ja jos näin kuitenkin on, niin sille saattajalle käy huonosti jos Jumalan aseman itselleen ottaa.
Hyvä on myös tässä muistaa että Jumala ei ole oikeudenmukainen vaan armollinen, joten sen mukaan mennään.