Tarkemmin ajateltuna...

Taisin tuossa joskus alkuvuodesta todeta muromalais-uuspietistiseen viidenteen herätysliikkeeseen viitaten, että "tämä ei nyt enää millään täytä perinteiselle herätysliikkeelle asetettuja laatuvaatimuksia ja ominaispiirteitä. Missä on protesti, missä vallankumous? Missä säkkiin pukeutunut profeetta, joka hylkää toiveet kirkollisesta urakehityksestä vain saadakseen sanomansa huudettua julki? Missä eteenpäin mielivät pioneerit, jotka hiljaisuudessa raivaavat tietä tulevalle? Missä aktiivisten maallikkojen joukko, jotka eivät epäröi keinuttaa venettä?"

Tuolloin puhuin mustanpuhuvaan sävyyn "erään herätysliikkeen tuhosta". Tässä välissäkin olen viitannut viidesläisyyden asemaan kirkossa. Nyt kuitenkin täytyy vähän perua sanojaan. Kirkkotaistelun aika ei näytä nimittäin olevan ohi, eikä privilegiotietoinen mukavuusajattelu keinuttanut kuolemanuneensa kaikkia.

Suomen Raamattuopiston Säätiön toiminnanjohtaja Timo Junkkaala kirjoittaa Ystäväviestissä 2/2010:

"Seurakunnissa vallitsee hämmennys. Kirkko ei tunnu enää omalta. Ei ainakaan se, joka näyttäytyy mediassa. Tuntuu kuin jotkut pyrkisivät varastamaan kirkon vieraita tarkoituksia varten. Hämmentyneinä kysellään, onko kirkosta tullut yhteiskunnan kaiku. Miksi ei enää kuulu Hyvän Paimenen ääni?

Jäsenkato - kirkon jäsenmäärä putosi vuoden 2009 aikana ensimmäisen kerran alle 80 prosentin - näyttää saaneen aikaan sen, että kirkko on alkanut kysellä ihmisiltä, millaista kristinuskoa heille tulisi opettaa, jotta he suostuisivat pysymään kirkon jäseninä. Mistä tulisi se Pietari, joka sanoisi: Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä?

Kirkkokansassa kytee kapina. Vastarintaan ei nousta vähäisten asioiden tähden. Suhtautumisessa parisuhdelakiin ei ole kyse vain kristillisestä avioliittokäsityksestä vaan samalla siitä, pitäytyykö kirkko vielä Raamattuun vai ei. On perustellusti todettu, että sillä menetelmällä, jolla samaa sukupuolta olevien suhteet nyt aiotaan siirtää syntikategoriasta hyväksyttäväksi esirukouksen kohteeksi, voidaan irtautua kaikista muistakin Raamatun opetuksista."

Junkkaala päättää kirjoituksena haastavasti: "On kirkkotaistelun aika."

Haluamatta asettua tämän taistelun ylä- tai ulkopuolelle, voin vain todeta, että jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, mitä tällä rintamalla tapahtuu.