Aina silloin tällöin näkee ihmisiä (siis internetissä), jotka aloittavat kovalla tohinalla blogin pitämisen. Pari kolme kuukautta kuluu ja into hiipuu. Näin käy useimmiten niille, jotka laukkaavat trendien perässä. Nykyään kun on niin mediaseksikästä olla blogisti. Elän- pidän siis blogia. Eikä siinä mitään - kukin tyylillään.
Eikö olisi hyvä juttu, jos jollain blogisteille tarkoitetulla palvelimella olisi olemassa ohjeita aloittelevalle (tai aloittamista suunnittelevalle) blogistille? Niitä varmaan onkin, mutta entäpä kristillinen versio? Ties vaikka sellaisia olisikin. Valaiskaa minun ymmärrystäni, hyvät ystävät...
Olenhan kirjoittanut tästä joskus aiemminkin. Mutta minusta blogin pitäminen on vähän samanlaista kuin esim. apologia eli uskon puolustaminen. Sitä voi nimittäin tehdä (ainakin) kahdella eri tavalla. Otetaan vertailukohteiksi viime vuosisadan kaksi klassikkoa apologian saralla, Francis A. Schaeffer ja C. S. Lewis. Siinä missä Schaeffer on tiukan asiapitoinen ja faktaorientoitunut opettaja, niin Lewis taas on hyvin monipuolinen kirjoittaja (mitenkään asia- ja faktapitoisuuden kustannuksella). Lewisiltä kun löytyy proosaa, esseitä, satiiria, science fictionia ja fantasiaa. Jokainen, joka on lukenut Pako järjestä, tietää miten Schaeffer kirjoittaa (eikä tämä ole mikään kannanotto sanomaan - mikä on painava! - vaan kysymys on tyylistä).
Blogin pitämisessä on vähän sama juttu. On kirjoittajia, jotka ovat valinneet yhden tyylin linjan. Hyvä niin. On hyvä pysyä uskollisena omalle tyylilleen. Sitten on joitakin, jotka hyödyntävät kirjallisen ilmaisun koko kirjoa mahdollisimman rikkaasti. Niinpä voisi olla hyvä olla olemassa valmiita malleja erilaisista tavoista kirjoittaa & pitää omaa blogia. Palvelimella voisi olla ohjeita ja vinkkejä siihen käytännössä.
Mitä kaikkea se blogi voisikaan pitää sisällään?
- hartaus- ja opetuskirjoituksia,
- päiväkirjaa á la "Rakas päiväkirjani...",
- pamfletteja ja taistelukirjoituksia,
- häikäilemätöntä propagandaa tärkeäksi koetun asian puolesta,
- puhdasta pakinaa ja satiiria,
- nimimerkin tai mielikuvitushahmon turvin heiteltyä kritiikkiä huumorin sävyttämänä,
- mediakritiikkiä ja reagointia ajankohtaisiin aiheisiin,
- sekä profeetallista skannausta ja navigointia omaan tilanteeseemme nyt ja tulevaisuudessa (mikä viimeistään erottaa kristillisen blogin muista, toivottavasti)
Tällainen kristillinen blogipalvelin voisi sitten käytännössä poikia eri kristillisten blogistien verkottumista ja tapaamisia kasvokkain - niin, ja tietenkin netissä. Mutta uskokaa tai älkää, on huonompiakin syitä kokoontua yhteen.
Mites noi keskustelupalstat tai tarkotan kommenttien antamista?
ReplyDeleteRane
Blogin pitäjän kannattaa ehdottomasti harkita tarkoin antaako lukijalle mahdollisuuden kommentoida postaustaan tai muiden kommentteja blogissaan.
ReplyDeleteMuutama esimerkki:
Esim. Vesa Pöyhtärin Evankeliumillinen päiväkirja antaa mahdollisuuden vain nimellisen sähköpostin lähettämiseen blogin pitäjälle itselleen eli käytännössä mitään ei mene julkiseen kommentointiin. Onko tämä hyvä juttu yleisen keskustelun kannalta, joita Pöyhtärin kirjoituksetkin saattavat herättää, onkin sitten ihan eri juttu.
Vastaavasti taas Jari Rankinen nettipäiväkirjassaan käyttää kommenttien valvontaa suodattaakseen asiattomia kommentteja pois julkisuudesta. Kommenttien valvonta näyttää vain toimivan jälkijättöisesti. Käytännössä tämä johtaa siihen, että joissain kirjoituksissa on sitten puolet kommenteista blogin pitäjän poistamia, mutta ymmärtääkseni siihen on tarvetta nimenomaan hänen blogissaan.
Jotkut blogit taas ovat tarkoitettuja pelkästään kutsutuille ja valikoidulle porukalle, jotka kirjautuvat sisään omilla tunnuksillaan. Tämä antaa mahdollisuuden asioiden intiimimpään käsittelyyn ja on aina bloginpitäjän oma valinta, jossa vapaus vallitkoon.
Itselläni on kommenttien valvonta koko ajan päällä. Käytännössä se toimii siten, että kommentti tulee ensin omaan sähköpostiini, jossa voin jo valita sen julkaisenko kommentin vai en. Se antaa miettimisaikaa ja mahdollisuuden tarvittaessa "nukkua yön yli". Ryhdyin siihen jossain vaiheessa saadakseni suodatettua joitain epäasiallisia kommentteja pois. Minusta se on hyvä käytäntö, koska se mahdollistaa kommentoinnin sekä nimellä että nimettömänä, mutta antaa mahdollisuuden pitää häiriköt ulkona.
Mielestäni blogi ei saa olla mikään henkilökohtaisten paineiden päästöpaikka ja riehuntapalsta, niinkuin joskus näkee (jopa kristittyjen!) blogeissa olevan. Tätä perustelen sillä, että ketä tämä nyt sitten rakentaa? Em. postauksessani jaottelin mielessäni erilaisia postaustyylejä, joista kyllä tämä usein "marttyyrihakuinen vuodatus"-malli selvästi uupuu. Kaikki mitä nettiin heität on sen jälkeen julkista ja kannattaa miettiä tarkoin mitä sanoo ja miten. Kokemus on tässä hyvä opettaja ja myönnän itse oppineeni paljon omista mokistani. (Itse luetutan omat kirjoitukseni melkein aina "ulkopuolisella konsultilla".) Kannattaa myös olla oikealla tavalla tarkka sen suhteen, missä yhteyksissä oma nimi netissä esiintyy.
Jos, Rane, harkitset oman blogin aloittamista kehotan Sinua ensin tutustumaan useisiin erilaisiin blogeihin, niin kristillisiin kuin muihinkin. Myös kristittyjen blogeissa löytyy iso skaala erilaisia variaatioita, joista löytää se lähinnä omanlaisensa.
No, jopas tuli juttua (itselleen tärkeästä aiheesta), mutta haitanneeko tuo... :)
Kirjotit että ei saa päästellä höyryjä tai edes vuodattaa mitään. Eikö Raamattu kuitenkin kehota meitä rehellisyyteen näissä asioissa?
ReplyDeleteRane
Ei kehoita. Korjaa minua, jos olen väärässä, mutta toistan: ei kehoita.
ReplyDeleteEn tietenkään tarkoita, etteikö pitäisi olla rehellinen jne. Tällaisessa blogikirjoittelussa ja -kommentoinnissa se kuitenkin on, paitsi harhaa, niin myös haitallista, suorastaan vaarallista.
Silloin tällöin kuulee/lukee näissä blogikeskusteluissa jotain kiitettävän rehellisyydestä, avoimuudesta tai siitä, että joku "haluaa olla rehellisesti sitä mitä on ja sanoa sen mitä pitää sanoa".
Melkoista harhaa. Meitä ei nimittäin missään Raamatussa kehotetaan olemaan sitä mitä olemme, vaan ennemmin "muuttumaan mielemme uudistuksen kautta" (Room. 12:2).
Toisekseen on viisasta ja sekä itselleen että myös muille hyödyllistä ikäänkuin säädellä rehellisyyttään ja avoimuuttaan vähän kuulijakunnan mukaan. Ajattelen tässä kuulijoitani ja lukijoitani eräänlaisissa "kehissä". Sisimmästä uloimpaan, ensin ovat rakkaimpani ja läheiset, joiden kanssa on hyvin vähän salaisuuksia. Sitten ovat lähimmät veljeni, sisareni ja työtoverini, jotka päästän kyllä hyvin lähelle. Kolmas ja seuraavaksi uloin piiri on seurakunta, uskovien yhteys, jota pidän hengellisenä kotinani. En puhu nyt mistään paikasta tai rekisteröidystä yhdistyksestä tai yhteisöstä, vaan ihmisistä, joiden kanssa olemme yhtä ruumista Kristuksessa. Sitten on muu maailma eli kuka hyvänsä blogin lukija.
Avoimuus ja rehellisyys blogissa on hyvä noudattaa näitä "kehiä" pitkin ja niitä ajatellen - samoin myös suorapuheisuuden, jotta vältyttäisiin väärinkäsityksiltä. Myönnän itse joskus mokanneeni näissä ja haluan sen tähden niistä myös itse ottaa oppia.
Kolmanneksi tuo paljon peräänkuulutettu rehellisyys ja avoimuus on käytännössä harvojen herkkuja. Jollekin se sallitaan, sitä kannustetaan ja kehutaan, toisen kohdalla se on hajottamista ja vääristelyä yms. ja se luetaan hänelle "tuomioksi valtaistuimen edessä" etc. Käytännössä kuitenkin ihmisen asema jossain yhteisössä ratkaisee tämän oikeutuksen eli se omn aina vähän kiinni siitä kuka puhuu. Vastuullisuus on siis äärimmäisen tärkeä tässäkin kohtaa.
Toivon, etten nyt liian kovin Sinua tyrmännyt, arvoisa kommentaattorini, mutta näin ne asiat minä näen. Lopputulema voisi kyllä olla, että pitäköön jokainen blogiaan niin kuin katsoo parhaaksi ja jokainen lukekoon ja kommentoikoon niitä blogeja niin kuin haluaa. (Itse olen aina silloin tällöin pudottanut tiettyjä blogeja pois kirjanmerkeistäni.) Eli vapaus ja vastuu kulkekoon tässä käsi kädessä.
Hyviä kysymyksiä, Rane! Tässähän innostuu jo itsekin.
Kiitos vaan vinkeistä, Timo.
ReplyDeleteTäytyy nyt kuitenkin vielä harkita blogin asloittamista.
Rane