Greenhouse-viikonloppuna puhuimme myös omista virheistä ja epäonnistumisistamme oppimisesta. Ainakin omalla kohdallani tämä taitaa olla aika merkittävä oppimisen tapa: "kantapään kautta", "Siperia opettaa" jne. Joskus tällainen oppimiskanava saataa vain poikia myös huonoja seurauksia. Ensinnäkin kyynisyys. Muistan erään uskonveljen vuosien takaa, jolla oli (ainakin omasta mielestään) runsaasti huonoja kokemuksia armolahjoista ja niiden käytöstä seurakunnassa. Näiden huonojen kokemusten pohjalta hän oli tullut hyvin kyyniseksi, suorastaan pilkalliseksi suhtautumisessaan karismaattisuuteen. Nuo huonot kokemukset ohjasivat hänet myös opillisesti täysin antikarismaattiseen suuntaan, jonka epäjohdonmukaista epäraamatullisuutta hän ei oikein koskaan ole suostunut näkemään ja myöntämään. Tämän kautta hän menetti - ja ilmeisesti edelleen menettää - tärkeän hengellisen siunauksen omalla kohdallaan.
Toiseksi pelko. Tätä voi verrata esim. mäkihyppääjän kaatumiseen ja sitä seuraavaan pelon kynnykseen kiivettäessä seuraavan kerran hyppytorniin. Tai periaatteessa mihin tahansa urheiluvammaan. Mokaat ja epäonnistut, loukkaannut tai häpeät ja tämä vie parhaimman terän suoritukseltasi. Itse olen ihan viime aikoina tunnistanut itsessäni tällaisen itseeni ja epäonnistumiseni ympärille käpertymisen reaktion, jonka on saanut aikaan toistuva mokaaminen muutaman viimeksi kuluneen vuoden aikana saman tyyppisissä jutuissa. Sitä seuraava henkinen ja hengellinen takaisku saa helposti aikaan myös eräänlaisen takalukon omassa elämässäni. Ei uskalleta oikein lähteä mukaan oikein mihinkään, kun pelätään taas epäonnistumista. Täten syntynyt "kääpiöissä on kääpiöille kylliksi"-reaktio halvaannuttaa hengellisen kasvun - niin yksilön kuin yhteisönkin tasolla.
Omat epäonnistumiset ovat siis hedelmällistä kasvupohjaa elämässämme, mutta meidän täytyy antaa Herran käsitellä niitä. Tällöin niistä tulee hyvää "lantaa" kasvihuoneeseemme. (Ymmärrätte varmaan "lanta"-sanan kirjaimellisen merkityksen, vaikken sitä tuohon laitakaan.) Eli toisaalta on hyvä olla pelkäämättä liikaa virheiden tekemistä. Jalkapallojoukkue, joka koko ajan pelkää virheiden tekemistä, usein myös häviää ottelunsa, koska ei uskalla ottaa riskejä, hyökätä - ja voittaa.
On tosiaan hyödyllistä tiedostaa itsessämme olevia jarruja ja muita hidasteita. Jos ei tee mitään, ei tapahdu virheitä, mutta ei tapahdu sitten muutakaan. Kyllähän se niin on, että liikkuvaa laivaa on helpompi ohjata kuin satamassa seisovaa. Kun pettyy useamman kerran odotuksiinsa, niin siitä kasvaa helposti kyynisyys. Lapsenkaltaisuus on sen vastakohta. Lapsi on innostuva ja luottavainen, mutta myös helposti kompastuva. Kun siihen yhdistää kokemuksen ja ennen kaikkea Jumalan sanan valon, niin siinä on hyvä tasapaino.
ReplyDeleteKari K