Tampereella, Helsingissä ja Lahdessa järjestettiin parin viimeksi kuluneen viikon aikana Greenhouse. Kyseessä on eri puolilla maailmaa (huom! myös länsimaissa) leviävän orgaanisen seurakuntaliikkeen koulutusjuttu, jonka ideana ei ole antaa osanottajille mitään hyvää seminaarikokemusta ("not a bunch of information"). Koko juttu perustuu enemmänkin kokemusperäiseen tekemällä oppimiseen. Eikös tämä ollutkin se Nasaretilaisen puusepänkin tapa opettaa? (Varmemmaksi vakuudeksi tästä voit lukea aiheesta Luukkaan evankeliumin luvuista 7-10.)
Minulle henkilökohtaisesti Jumala puhui viikonlopun aikana paljon rukouksen merkityksestä - ja tunnen kehotusta parannuksen tekoon tässä suhteessa. Onko omassa kotikaupungissani esirukouksen liekki hulmuamassa korkeana vai...? Minun on syytä mennä itseeni tässä kohtaa. Tämä koskee niin esirukousta koko kaupungin tasolla kuin yksilökohtaista esirukousta ei-uskovien naapurien, ystävien ja työkavereiden nimeltä mainiten.
Kun Jeesus sanoo Hänen lampaidensa kuulevan Hänen äänensä, oletko koskaan miettinyt, että Hän todella tarkoitti mitä sanoi? Entä voisiko tuo Jeesuksen puhe olla kenties hyvinkin yksityiskohtaisia ohjeita, miten toimia jossain tilanteessa? Joka tapauksessa kun Hän sanoo jotain, Sinun on hyvä olla kuuliainen ja totella Häntä. Tällainen Pyhän Hengen äänen kuunteleminen ja ohjeiden noudattaminen ei ole mitään uskonnollista, vaan hyvin arkipäiväistä. Se on luonnollisen yliluonnollista. Kenelle Jeesus haluaisi Sinun puhuvan Hänestä tänään... vaikkapa bussipysäkillä?
Koko Jumalan valtakunnan perusluonne on luonnollista. Se on enemmän elämää, kuin toimintaa. Evankeliumi on kuin jokin virus tai epidemia. 2.Tim. 2:2:a lainaten, Paavali sai viruksen ensin Barnabaalta, Paavali tartutti sen (muiden mukana) Timoteukseen ja antoi tälle ohjeeksi levittää sitä eteenpäin sellaisiin, jotka sitten taudinkantajiksi tultuaan tartuttaisivat sen sellaisiin, jotka tartuttaisivat sitä edelleen ja edelleen. Moninkertaistumista siis. Ei tekniikkaa ja ohjekirjan mukaan toimimista, vaan käytännöllistä elämää. Kysy Jeesukselta, mitä Hän haluaa Sinun tekevän.
Milloin järjestetään seuraavat Greenhouse-seminaarit? Voiko niihin osallistua asiasta kiinnostuneet tavalliset kaduntallaajat?
ReplyDeleteSeuraavan Greenhousen järjestämisestä ei ole mitään muuta varmaa tietoa vielä, kuin että varmaan tarpeen mukaan.
ReplyDeleteMukana ei ollut ketään muita kuin "tavallisia kaduntallaajia" eli tervetuloa mukaan!
ja lopulta ei varmaankaan tarvita tehdä asiasta mitään suurinta numeroa. kun kysymys on siitä, että ihmiset tulee yhteen, jakaa siitä mitä Jumala on puhunu ja kuuntelee lisää siitä mitä on Isän sydämellä. eli pahin mahdollinen virhe mitä voidaan tehdä on alkaa markkinoida greenhousea jonain superhypertekniikkana, metodina ja koulutuksena. lopulta asiat on hurjan yksinkertaisia.
ReplyDeleteInnostava oli minustakin Greenhouse -viikonloppu.
ReplyDeleteKylväminen, moninkertaistuminen, huonekunta, kuunteleminen, totteleminen - siinäpä keskeistä sanastoa.
Katsoin sunnuntaina viikonlopun jälkeen maailman uutisia. Konneveden seurakunta oli Kympin uutisissa näyttävästi esillä kehittelemänsä Elvis Presley -messun ansioista. Keskimäärin viisitoista sanankuulijaa jumalanpalveluksiinsa keräävä seurakunta oli saanut kirkon täyteen Presleyn hengellisellä musiikilla. Kirkkoherra kertoi lähes liikuttuneena, kuinka yli 40 vuotta sitten konfirmaatiossa viimeksi ehtoolliselle osallistunut mieshenkilö oli jälleen mukana. Seuraavan kerran varmaankin hautajaisissaan. Äitikirkko on läsnä elämän käännekohdissa.
Tokihan ihmisille tilaisuuksia voi järjestää - oli se sitten lätkäseura, joogaklubi tai uskonnollinen järjestö. Näillä kirkkokuntien jutilla - sama vaara koskee uusia riippumattomia seurakuntia, kristillisiä palvelujärjestöjä tai kotona kokoontuvia seurakuntia - on vain usein niin kovin vähän tekemistä Jumalan valtakunnan ja sen laajenemisen kanssa.
Useimmiten ollaan tyytyväisiä siihen, että saadaan ihmisiä kokoon...
Jeesuksen kylväjävertauksessa Jumalan valtakunnan kannalta ratkaisevinta oli se siemen, joka kantoi hedelmää. Tien varteen, kalliolle tai ohdakkeisiin tippunut siemen ei koskaan tavoittanut tarkoitustaan.
Keväällä mullan tuoksua sieraimiinsa vetelevä maanviljelijä kylvää siemenen siinä toivossa, että kaikki itää. Ja minne kylvää? Muokattuun peltoon. Ei alfaltoidulle parkkialueelle, ei aukkohakkuualueelle, eikä liioin supermarketin jauhohyllyjen väliin.
Meidän ei tarvitse keksiä uudelleen kasvun ja moninkertaistumisen DNA:ta. Luoja on sen taitavasti suunnitellut. Meidän on vain löydettävä yksinkertainen moninkertaistuminen - kaiken synteettisen viljelemisen tieltä. Ja tällä löytämisen tiellä Greenhouse-viikonloppu oli haastava lähtöpaikka.