Parisen viikkoa sitten kirjoitin juttua emeritusprofessori Tauno Tiusasesta, joka oli rehellinen suomalainen ääneentoisinajattelija, erityisesti silloisen neuvostoblokin talouden kestämättömyyteen liittyen. Luin hiljattain Suomen Kuvalehdestä 39/2009 vähän laajempaa artikkelia Tiusasesta ja hänen näkemyksistään. Erityisesti jutusta jäi mieleeni se, miten lähes tulkoon kaikki ulkopuoliset tarkkailijat pitivät neuvostoimperiumin kestämistä faktana: suomalaiset poliitikot lähes tulkoon kautta koko kentän (mm. Ilkka Kanerva), idänkaupan vuorineuvokset, yhteiskuntatieteilijät (mm. sosiologi Antti Eskola). Jopa USA:n keskustiedustelupalvelu CIA arvioi vielä 80-luvun lopulla(!), että neuvostojärjestelmä tarvitsisi vain pientä ehostusta kestääkseen paineet. Mitä ihmeen virkaa tällaisella tiedustelupalvelulla on? Samoin Tiusasen oman opinahjon, Glasgow´n yliopiston tieteellinen aikakausjulkaisu Soviet Studies kirjoitti sekin näin jälkeenpäin arvioituna liian varovaisesti neuvostojärjestelmän virheistä.
Lienee siis totta, että mitä suurempi valhe, sitä enemmän siihen uskotaan. Tiusasen muistelojen pohjalta - ja myös omien havaintojeni mukaan - valtavan suuren neuvostokuplan nielaisivat käytännöllisesti katsoen melkein kaikki. Ei yksinkertaisesti uskallettu ottaa sitä riskiä, että uskottaisiin omia aisteja, faktoja ja todennäköisyyksiä.
Mitä tästä tulee mieleen? No, itselleni tietysti ensimmäisenä virallinen totuus Eurostoliitosta. Mutta tuossa aiemmassa kirjoituksessani vedän yhteyksiä tämän hetkiseen hengelliseen kenttään ja jatkan myöhemmin saman aiheen kehittelyä eli miltä näyttää tulevaisuus, jos ja kun nykyinen seurakuntafundamentalistinen pravda on hylätty? Mieleen tulee nyt, että miksi on niin vaikeata uskoa kaikkea sitä todistusaineistoa, jota eteemme vyörytetään liittyen tähän em. nykyiseen seurakuntafundamentalismiin ja sen kovaan, manipuloivaan vallankäyttöön? Olen itse huomannut, että kun kuulee näitä kauhukertomuksia yhteisöjen sisältä, niin niitä on aluksi vaikeaa uskoa todeksi. Sitten kun itse on ylittänyt mukavuuskynnyksen ja suostuu katsomaan totuutta silmiin, huomaa taas sen, miten vaikeaa on saada muita - näiden yhteisöjen ulkopuolisiakin uskovia - hyväksymään tosiasioita.
Tiusasellekin sanottiin aikanaan: "Pidä turpas kiinni, ettei isänmaan etu vahingoitu." Tällä tarkoitettiin tietenkiin virallista pokkurointia itään päin. Samoin on minullekin ja monille muille sanottu: ei saa puhua pahaa toisista, ettei seurakuntien välit tulehdu jne. Ikään kuin totuus asioista voisi jotenkin vahingoittaa ketään. Kun ensimmäistä kertaa blogissani nostin framille veljeni Virtasen, niin eräs pastori kysyi minulta, mitkä tuossa kirjoituksessa esiintyneet asiat ovat oikeasti tapahtuneita ja mitkä mielikuvituksen tuotetta? Vastasin hänelle, että enemmän on vaikeaa määritellä se, mikä siinä ei pidä yhtä totuuden kanssa.
Virtaseenkin, samoin kuin Tiusaseen, pätee se tosiasia, että totuuden puhujalla ei ole ystäviä.
No comments:
Post a Comment