Hanki itsellesi ajattelutavan muutos: sen sijaan, että rukoilisit siunausta eri kirkkokunnille ja niihin kuuluville seurakunnille, alakin rukoilla ja siunata Kristuksen koko ruumista omalla paikkakunnallasi. Näin tehdessäsi nimittäin liityt siihen Jeesuksen ylimmäispapilliseen rukoukseen, jonka Hän maallisen elämänsä viime hetkillä rukoili.
Jatka ajattelutavan muutosta: millaisena luulet näkeväsi Kristuksen ruumiin tulevaisuudessa? Kun katsot Uuden testamentin tilannetta (erityisesti Apostolien teoissa) niin mitä näet? Näet yli koko kaupungin ulottuvan eri kodeissa kokoontuvien seurakuntien verkoston, jota kaitsevat vanhimmat. Nämä seurakunnat tulevat aika ajoin yhteen isompiin kokoontumisiin, jossa heitä palvelevat kiertävät apostoliset ja profeetalliset julistajat ja opettajat. Tämä tulee olemaan myös tulevaisuutta.
Aloita paradigman muutos itsestäsi. Eräs suurimpia ajattelutavan muutoksia monen kohdalla on se, että rohkenee alkaa kutsumaan kodissa kokoontuvaa soluaan, raamattu- tai rukouspiiriään nimellä seurakunta. Mitä siihen tarvitaan muuta kuin sitä samaa rohkeutta, että rohkenet kutsua Häntä Isäksesi? Juuri tämä rohkenemattomuus kuitenkin laittaa katon monen sellaisen soluseurakunnan kasvulle, jonka kirkkokunnallinen identiteetti ajaa ohi sen oikean luonnon. Kysymys kuuluu: oletko ensisijaisesti osa Kristuksen ruumista omalla kotipaikkakunnallasi?
Jeesuksen sanojen mukaan aina siinä, missä kaksi tai kolme on koolla Hänen nimessään, Hän itse on läsnä heidän keskellään. Mitä muuta vaadit seurakunnan olemassaolon ehdoksi? Siinä on kylliksi uskovien yhteyden kokemiseen, ehtoollisen viettoon tai toinen toisensa palvelemiseen armolahjoillaan. Aidon seurakunnan keskellä esiin tuleva hengellinen vanhemmuus ja paimenuus perustuu aina Jumalan kutsuun ja armoitukseen sekä omakohtaiseen kasvuun. Kyse ei perimmältään ole raamattukoulun käymisestä tai teologian opiskelusta, eikä muustakaan asemaan perustuvasta johtajuudesta, vaan hengellisestä isyydestä - ja äitiydestä.
Kaiken tämän keskellä täytyy kuitenkin olla realisti ja myöntää, ettei lopulliselta yhteentörmäykseltä voida välttyä. Mikään kirkkokunnallinen systeemi ei tule sietämään kupeessaan tällaista luonnonmukaista, vapaasti versovaa kasvua. Vai voiko? Näyttäkää minulle esimerkki, opettakaa minua, haluan oppia tästä lisää. Sitä odotellessa on myönnettävä, että todennäköisesti tältä "Kristuksen seurakunta on Hänen ruumiinsa tällä paikkakunnalla"-pohjalta ajattelevat uskovat joutuvat koville perinteisissä kirkkokunnissa. Monia pyritään alistamaan seurakuntakurin, vallankäytön ja manipuloinnin keinoin vetoamalla ties mihin hengellisen suojan menettämiseen (ennen vanhaan tätä kutsuttiin kirkon kiroukseksi tai pannaan julistamiseksi) tai kuuliaisuuteen johtajille etc.
Toisaalta nykyään huomaan tuntevani yhä enemmän sellaisia uskovia, jotka ovat jäseniä luterilaisessa seurakunnassa, mutta joilla ei näytä olevan minkäänlaisia vaikeuksia hyväksyä ajatusta Kristuksen ruumiin kokonaisuudesta omalla paikkakunnallaan. Tämä on varmaan seurausta myös evl. kirkon omasta tilanteesta, jossa kirkon jäsenyys on avoin periaatteessa kenelle hyvänsä (yhtä poikkeusta lukuunottamatta). Mutta jotenkin tuntuu siltä, kuin perinteisissä "vapaissa suunnissa" vallitsisi tätä nykyä huomattavasti kovempi kontrolli ja yksi johtaja-mallinen komento.
Elämme siis mielenkiintoisia aikoja. On lampaiden aika itse kirjoittaa oma paimenkirjeensä. On aika aloittaa paradigman muutos omasta itsestään. On aika alkaa tapahtua itse. Vaikka näen Kristuksen ruumiin rakentumisen ihanana tosiasiana, en hetkeäkään kuvittele sen olevan helppoa. Vaikka luonnonmukainen (orgaaninen) kasvu tapahtuu aina kuin itsestään (ks. Mark. 4:28: "itsestään", kr. automate), niin Kristuksen morsian on koko ajan erilaisten ryöstöyritysten kohteena. Näin tulee jatkumaan loppuun asti, kunnes tulee Hän, jonka oma seurakunta on.
Mitä voit siis tehdä?Ala elää ikäänkuin tämä kaikki raamatullinen ilmoitus olisi totta. Hylkää virallisen kirkkohistorian kertomus siitä, miten asiat nyt vain menivät kuin historiankirjat kertovat. Näin ei mennyt, vaan aina, kautta koko kirkkohistorian Herralla on ollut oma uskollinen jäännöksensä - niin historiallisten kirkkokuntien sisä- kuin ulkopuolellakin. Hyväksy se, että Jumala tulee rajusti järkyttämään olemassaolevia rakenteita. Ala elää niin kuin mitään uskovia erottavia tunnustuskunta- ja muita raja-aitoja ei olisikaan. Ala harrastaa yhteyttä niiden kanssa, jotka jakavat saman näyn Kristuksen ruumiista omalla kotipaikkakunnallasi.
En voi väittää olevani profeetta, mutta luulen, että 10-20 vuoden kuluttua - jos Herran tulo viipyy - yllättävän moni asia Jeesukseen uskovien keskuudessa tulee muuttumaan. Jo nyt on helpompi saada ymmärrystä ajatukselle Kristuksen ruumiista seurakuntana paikallistasolla, kuin vaikkapa kymmenisen vuotta sitten. Mikä sitten onkaan tilanne tulevaisuudessa?
"Paluu tulevaisuuteen" kirjoitusta lukiessani palasin väkisinkin viime sunnuntaiseen erään nuoren veljen jakamaan opetukseen Nehemian neljänteen lukuun perustuen. ( kotikokouksessa :)
ReplyDeleteTättä tekstiä käsiteltiin hengellisessä ulottuvuudessa tähän aikaan suhteutettuna.
Nehemia oli avain henkilö 70 vuotisesta Baabelin pakkosiirtolaisuudesta palaamisessa.
Voisi sanoa, että silloinkin oli kyse paluusta tulevaisuuteen. Näkymät mitkä olivat edessä, oli lähes kaikille asianosaisille ennen näkemättömät ja kokemattomat, uutta, mutta kuitenkin jo ennen ollutta.
Meidän aikamme baabeleita ovat nämä uskonnollisuuden varaan pystytetyt rakenteet joissa ei nähdä uskon ja uskonnon eroa.
Lukekaapa Nehemian neljäs luku tällä ajatuksella.
Herraan luottavilla rakentajilla oli jos jonkinlaista vastustajaa, halveksijaa, väkivallalla uhkaajaa, ym hankaluutta.
Mielenkiintoinen on myös tuo 12 jae: "Mutta kun heidän läheisyydessään asuvat juutalaiset tulivat ja sanoivat meille joka taholta kymmenenkin kertaa: "Vetäytykää meidän luoksemme",
Tässä "uskonnolliset" yrittävät houkutella rakentajat joukkoonsa ja jättämään työ sikseen. Nämä olivat niitä jotka olivat paikkakunnalla jo ennestään. He olivat niitä, jotka olivat antaneet Jerusalemin muurien raunioitua silmiensä edessä.
Tämän Nehemia näki todella vaaralliseksi uhaksi ja ryhtyi varmistamaan kaikkien vielä suojattomana olevien paikkojen puolustamista ja vartiointia.
Tästä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälti, mutta annan Sanan puhua puolestaan niille jotka lukevat.