Ennusmerkin miehiä

Olen joskus aiemminkin ("Keppijumppaa, populaareja ortodokseja ja fundamentalisteja" 17.01.2008) maininnut tietyt "vanhauskoiset" vaikuttajat "ennusmerkin miehinä" (Sak. 3:8) Suomen kirkollisessa kentässä. Tarkoitin tällä tuolloin sitä, että se kohtelu, jota nämä veljet saavat osakseen niin kirkon johdolta kuin muultakin sekulaaria mediaa myötäilevältä kirkolliselta valtavirralta, on profeetallisella tavalla esikuvallista: se, mikä kohtaa heitä tänään, on monien meistä osana ehkä jo huomenna. Pelkään, että kun nykysuuntaus voimistuu ja kärjistyy kirkossa saamme lukea monista samanlaisista tapauksista. Jos joku tulee sanomaan minulle "Herran sanana", että pelkoni on turha ja aiheeton, riennän ensimmäisenä sanomaan "aamen" tähän.

Mikä on tilanne muiden kristillisten kirkkokuntien kohdalla, sitä en uskalla lähteä ennustamaan. Mutta mikäli yhtään ymmärrän tämän ajan henkeä ja yleensä organisoituneiden rakenteiden toimintamekanismeja - esim. suhteessa yhteisön virallisesta linjasta poikkeaviin ja sen kyseenalaistaviin toisinajattelijoihin - niin en ole kovin toiveikas. Valta, raha, ura, koossapysyminen ja muut tämän maailman välttämättömyydet turmelevat väistämättä viralliset rakenteet ja instituutiot - ennemmin ja myöhemmin. Mutta älkää toki pitäkö minua niin naiivina, että ajattelisin vaikkapa homoliittokysymyksen tulevan olemaan mitään ensimmäisiä kiista- ja kompastuskysymyksdiä esim. helluntaikirkossa. Mutta on toki monia muita kysymyksiä, joita ajan henki käyttää mieluusti vipuvartena suistaakseen jonkun kristillisen yhteisön pois alkuperäiseltä radaltaan.

Lueskelin tänään Jari Rankisen blogia, jossa hän kertoo hänen nimissään tehdystä törkeästä herjakirjeestä. Rankinen itse vakuuttaa, ettei ole ko. kirjeeseen millään tavalla osallinen. Hänellä on myös todistajia tämän puolesta. (Ks. kommentit!) Rankinen kirjoittaa menevänsä ensi töikseen poliisin puheille tekemään asiasta rikosilmoituksen. Kuulostaa tosi hurjalta. Mietin, mikä on se henkivalta, joka vaikuttaa ajassamme ja kirkossa ja mikä ajaa näitä ihmisiä toimimaan näin.

Näen Jari Rankisen "ennusmerkin miehenä" tässä suhteessa. Toistan edelleen sen, minkä olen todennut jo aiemminkin; kyse ei ole ensisijaisesti naispappeudesta (mihin en itse usko sen enempää kuin miespappeuteenkaan, vaan jokaisen uskovan "kuninkaalliseen pappeuteen"), vaan suhtautumisesta tähän "vanhauskoisuuteen". Sellaiseksi nimittäin leimautuu nykyisin väistämättä jokainen, joka haluaa perustella arvojaan, näkemyksiään ja toimintaansa Jumalan Sanalla.

Rankinen ja monet muut samalla tavoin ajattelevat ovat malliesimerkki siitä, miten yleiseksi arkkihyveeksi nostettu suvaitsevaisuus kääntyy lähes fasistiseksi suvaitsemattomuudeksi ja suoranaiseksi vainoksi. Se, millä tavoin heitä on kohdeltu kertoo paljon niistä tavoista ja keinoista, joilla toisinajattelijoita kohdellaan totalitaarisessa mediayhteiskunnassa. Useimpien uskovien sisäsiisti vaikeneminen asiasta - eli käytännöllisesti ottaen ihmisoikeuksista - muistuttaa huolestuttavasti 30-luvun Saksan vastaavaa ilmiötä: asiat tiedettiin ja tiedostettiin, mutta niistä vaiettiin, koska se oli helpompaa.

Toinen vastaavanlainen esimerkki on Tapio Puolimatka, jonka kirja "Usko, tiede ja evoluutio" (Kustannus Oy Uusi Tie), jonka kirjat, luennot ja kannanotot ovat esittäneet pitkään aikaan rankimman haasteen aikamme "pyhälle lehmälle", dogmaattiselle tiedeuskovaisuudelle sen eri muodoissaan. Tässä mielessä Puolimatka on profeetallinen "ennusmerkin mies", sillä hänen sanomansa täyttää kaksi kovimman luokan kriteeriä: se on ehdottoman ankkuroitunut Jumalan Sanaan ja se täyttää tiukimmatkin tieteellisen tutkimuksen kriteerit. Hän näyttää selvästi olevan tällä hetkellä se huutavan ääni Suomen Siionin korvessa, jonka profeetallista ääntä kannattaa kuunnella ja tiede- ja koulutusmaailmassa erityisesti.

Puolimatka on "ennusmerkin mies" myös suhteessa kirkon johtoon. Miten kirkko suhtautuu tähän klassisen kristillisen uskon puolustajaan ja hänen perusteltuun sanomaansa kertoo paljon kirkon ja sen johdon kyvystä älyllisesti haastavaan uskon perusasioiden käsittelemiseen. Uskovilla olisi nyt hyvä tilaisuus vallata takaisin menetettyjä asemia kansankirkon piirissä, jos vain halua yhteistyöhön löytyy. Sen verran painavaa asiaa Puolimatkan jutut nimittäin ovat.

Suurin pelko lieneekin siinä, kuinka tehokkaasti Puolimatka "vaietaan kuoliaaksi", ei vain tiedemaailmassa, vaan ennen kaikkea kirkon piirissä. Rankisen kokeman mielipidevainon ohella se on nimittäin valtaa pitävän koneiston toinen tehokas ase valtavirralle haitallisten soraäänien hiljentämiseksi.