VAALIEN JÄLKEEN

Kansan protesti näyttää tuntuneen vaaleissa. Vaalien voittaja on Perussuomalainen puolue. Sen kautta kanavoituvat nyt suomalaisten perimmäiset antipatiat EU:a, "Helsingin herroja", puoluevaltaa ja poliittista eliittiä vastaan. Perussuomalaisilla on nyt elämänsä tilaisuus näyttää kyntensä kunnallispolitiikassa ja valmistaa siten muutkin kuin vain veret seisauttava vaalivoitto seuraavissa eduskuntavaaleissa. Suomen erkkolainen media joutuu kyllä nyt hieman miettimään kantojaan uudelleen. Se kun on perinteisesti aika huolettomasti hutkinut "äärioikeistolais"-, "maahanmuuttajavihamielinen"- ym. leimoja perussuomalaisten kaltaisiin protestiliikkeisiin niin meillä kuin ulkomaillakin.

Vain aika tulee näyttämään todeksi sen, miten hyvin ja miten pitkään perussuomalaiset kykenevät pitämään paitansa puhtaana, housunsa jalassa ja Jumalan mielessään vallan huumaavan vaikutuksen alla. Omankin kansamme lyhyessä poliittisessa historiassa on kylliksi esimerkkejä siitä, miten valta turmelee ja tekee kirkasotsaisista maailmanparantajista kyynisiä oman edun tavoittelijoita. Muistellaanpa vaikka tapausta "Sylvi, minä ja Pekka".

Se, mihin perussuomalaisten kohdalla kiinnittyy huomio on se, että heidän riveissään on useita uudestisyntyneiksi kristityiksi tunnustautuvia henkilöitä. Kristillisdemokraattien kannalta tämä on tietysti hieman kiusallinen juttu: onko oma suola menettämässä makuaan, kun se saadaankin kirpakaksi naapurin leirissä?

Keskustapuolueessa huono menestys tuonee esille voimakasta kritiikkiä sekä puheenjohtaja Vanhasta että puoluesihteeri Korhosta kohtaan. Aika ja tulevan kesän puoluekokous näyttänee, kumpi heistä säilyttää pallinsa allansa, sillä toinen takuuvarmasti laitetaan pois tämän tuloksen takia. Toisaalta kepunkin asenne osoittaa vähän sitä, että kunnallisvaaleja ei hirveän tärkeinä enää tässä tilanteessa pidetä. Katseet on sielläkin tulevaisuudessa, isoissa (pakko)liitoskunnissa ja citykepuismissa, jota puolueen eteläsuomalainen pj. hyvin edustaa.

Kokoomuksen kohdalla vaalien menestys olikin odotettua ja loogista jatkoa edellisten eduskunta- ja presidentinvaalienkin menestykselle. Jos ajatellaan puolueen julkisuuskuvaa ja mediauskottavuutta, niin ei voi muuta kuin ihailla niitä teemoja ja tapoja, joita on osattu nostaa esille. Samaan aikaan kun demarit ovat olleet onnettoman paikalleenpysähtyneessä tilassa ikivanhoissa "Forssa 1903"-juoksuhaudoissa, on kokkareissa ymmärretty ajan muuttunut henki, suurten kertomusten feidaaminen pois kansalaisten yleisestä ja yhteisestä tajunnasta ja uuden, uljaan sopimusyhteiskunnan realismi. Ja tämä sanottu miehen suulla, joka ei eläessään ole koskaan äänestänyt Kokoomusta.

Demarit, nuo menneiden vuosikymmenten uljas vaaleanpunaisten pantterien kvasiprolepuolue, ovat eittämättä edelleen montussa. Näyttää vahvasti siltä, että sisäinen ravistelu tässä muinaisessa valtionhoitajapuolueessa tulee jatkumaan. Sen verran rajusti ikinuori Erkki Tuomioja ainakin on kritisoinut demarien vaali-ilmettä. Hän totesi blogissaan, että vaalien tulos ei demarien osalta yllättänyt: "unelmahöttö ja fraasit uudesta keskustasosialidemokratiasta" eivät herätä Ekin mielestä luottamusta. Oltiin Eki-sedästä muuten mitä mieltä hyvänsä - ulkoministerinähän mies oli aivan hirveä! - niin on hän ainakin aatteensa värinen mies, tuo oman puolueensa ikiradikaali ja "vihainen vanha mies". Pahasti vaan näyttää siltä, että aika on ajanut oikealta ohi Ekinkin kohdalla.

Eduskuntavaalien kohdalla demarien tappiota selitettiin sillä, että kansa ei tavoittanut, eikä ymmärtänyt sdp:n perimmäistä viestiä kansalle. Siihen joku irvileuka loihe lausumaan, että ehkäpä kansa tajusi sen liiankin hyvin...

Omassa kotikaupungissani Lahdessa demarit menettivät vain yhden valtuustopaikan, kun kokoomus sai samaan aikaan pari lisää. Suurin syy sdp:n tappion pienuuteen oli Lahden entisen kaupunginjohtaja Kari Salmen saamat reilut 1800 ääntä. Ne pelastivat demarit Lahdessa. Niihin ääniin liittyy vain yksi ongelma, eikä se ole ihan pieni. Luulen, että Kari Salmelle annetut äänet olivat ennen kaikkea henkilölle, ei niinkään puolueelle annettuja ääniä. Ja luulen, että en ole tämän näkemykseni kanssa yksin. Salmella on nimittäin kaksi vahvuutta, jotka ovat jollain tapaa sidoksissa toisiinsa: hän oli kaupunginjohtajana erinomaisen pidetty mies, joidenkin mielestä jopa liian "kiltti" vahvoja lahtelaisia kunnalispoliitikkoja kohtaan, jotka kyllä aika surutta, jopa härskistikin puukottivat miestä selkään. Nämä kaksi seikkaa yhdessä ovat kyllä kenelle tahansa poliitikolle ehdoton suosion tae.

Kari Salmen "henkilöäänien" suuri määrä vahvistaa edelleenkin näkemystä perinteisen puoluevallan ja puolueismin degeneroitumisesta, jonka "kansa kyllä tietää". Äänestetään ennemmin henkilöä kuin jotain kasvotonta koneistoa. Toivottavasti puoluevalta olisi tulossa tiensä päähän. (No, jopas laskin lapsuksen suustani! Minäkö tällainen naiivi idealisti?)

Jotta vaalisunnuntai olisi ollut täydellinen, niin pääasiassa omista kasvateista koostunut FC Lahti pieksi kesken viime kauden takaisin Hesaan luikkineen valmentajan luotsaaman, isolla rahalla kootun pääkaupunkilaisryhmän, HJK:n puhtaasti 1-0. Sillä voitolla FC Lahti nappasi pronssimitalit jo niitä varmoina pitäneiden stadilaisten nenän edestä. Mikä voitto, millä tavalla, kenestä ja missä paikassa!

Tappion jälkeen Klubin valmentaja myönsi, ettei heillä ollut "tarpeeksi nälkää" voittaakseen pronssia. Niinpä. Vähän sama juttu pätee varmaan politiikassakin - ja elämässä yleensä. Kylläisyys tapaa nälän.


(Mistähän minäkin näitä viisauksia oikein opin...?)