Kutsuttuna olemiseen liittyy aina vastuu. Tarkoitan tällä sitä, että kutsumus ei ole automaattisesti itseään toteuttava ennustus. Siitä voidaan myös langeta pois ja se voidaan ihmisvoimin (yhteistyössä sielunvihollisen kanssa) turhentaa. Se on kuitenkin varmaa, että Jumala ei kutsumistaan kadu.
Jokainen kristitty on kutsuttu elämään ja toimimaan Jumalan
kunniaksi. Tämä on totta täysin riippumatta siitä, millainen on kutsumuksesi ja
millä elämänalueella toteutat sitä. Kyse ei ole kutsun suuruudesta tai
määrästä, vaan siitä, millainen sinusta sen myötä tulee.
Luukkaan evankeliumin 7. luvussa kuvataan Johannes Kastajan
toimintaa Jeesuksen edelläkävijänä. Tätä toimintaa varjosti jännitteinen suhde
kansan hengellisiin johtajiin, fariseuksiin ja kirjanoppineisiin. Näitä
kiinnosti kovin Johanneksen toiminta, joka tuli ns. puskista, eikä noudatellut
tuolloin olemassa olevia kuppikuntarajoja. Kiinnostuksestaan huolimatta he
eivät halunneet sitoutua Johanneksen toiminnan synnyttämään kansanliikkeeseen.
Siinä missä kaikki tuon ajan yhteiskunnalliset hylkiöt tai
moraaliltaan epäilyttävät jonottivat kuuntelemaan Johanneksen
tulikivenkatkuisia saarnoja ja päästäkseen hänen kastettavikseen, fariseukset
seurasivat tilannetta sivusta. He toimivat aidon hengellisen hygieenikon
tavoin, kulkien ihmisjoukoissa dogmaattinen geigermittari tikittäen ja suojaten
itsensä tehokkaasti kastajalaiselta virukselta.
Kuuliaisuuteen Jumalaa kohtaan liittyy nöyrtyminen. Joskus
täytyy luopua jostakin tullakseen aidosti joksikin tai ollakseen todellisesti
jotain. Jos tähän ei suostuta, syntyy tilanne, jossa syntiset
parannuksentekijät menevät hengellisessä todellisuudessa oikealta ohi niiden,
joiden tulisi olla johdossa. Portot ja publikaanit asettuivat uuden Hengen
liikehdinnän johtoon. He eivät nousseet tähän asemaan rikkinäisen
menneisyytensä takia, vaan sen tähden, että he olivat alttiita Jumalan työlle
omassa elämässään. Luukas kirjoittaa, että fariseukset ja kirjanoppineet puolestaan
hylkäsivät Jumalan suunnitelman, joka Hänellä oli heitä varten. (Luuk. 7:30)
Sinä, minä, me voimme turhentaa Jumalan kutsun, ellemme
valvo itseämme ja ole kuuliaisia Jumalalle. Fariseusten ja kirjanoppineiden
kohdalla näin kävi ja heistä tuli Jeesuksen pahimpia vastustajia. Näin kävi jopa
heidän ulkonaisen opetuksensa tietynlaisesta samankaltaisuudesta huolimatta.
Fariseukset edustivat näet edellistä herätysliikettä. Syitä tähän Jumalan
suunnitelman turhentamiseen oli monia, jotka tulevat eri evankeliumeissa hyvin esille.
Ihmiskunnian rakastaminen enemmän kuin Jumalaa, oman ryhmän sosiaalinen paine,
pelko oman aseman puolesta…
Kun ajattelemme oman aikamme hengellistä tilannetta Suomessa
(ja länsimaissa yleensä), näemme monenlaisia hengellisiä liikkeitä ja vaikuttajia.
Osa näistä on raittiita ja Jumalan Hengelle kuuliaisia, osa taas (ehkä jopa
niiden aidosta alkuperästä huolimatta) enemmän tai vähemmän hörhöilyä, jossa
monenlaiset väärät motiivit ja epäraamatulliset käytännöt haavoittavat niissä
mukana olevia ihmisiä.
Pysyäksemme uskollisina Jumalan suunnitelmalle meitä varten,
meidän on puhdistauduttava tämänkaltaisista asioista; vääristä motiiveista,
kuten vallanhalusta, helposta rikastumisen toiveista, nopean, mutta lyhytkestoisen
menestyksen saavuttamisesta, väärästä seurasta ja siihen liittyvistä vääristä
sidonnaisuuksista, ihmiskunnian ja suosion tavoittelemisesta.
Kutsumus Jumalalta on asia, jossa meidän on hyvä olla jopa
mustasukkaisia sille monien muiden asioiden kustannuksella.