Toteutuvatko Jumalan suunnitelmat aina?

 Kutsuttuna olemiseen liittyy aina vastuu. Tarkoitan tällä sitä, että kutsumus ei ole automaattisesti itseään toteuttava ennustus. Siitä voidaan myös langeta pois ja se voidaan ihmisvoimin (yhteistyössä sielunvihollisen kanssa) turhentaa. Se on kuitenkin varmaa, että Jumala ei kutsumistaan kadu.

Jokainen kristitty on kutsuttu elämään ja toimimaan Jumalan kunniaksi. Tämä on totta täysin riippumatta siitä, millainen on kutsumuksesi ja millä elämänalueella toteutat sitä. Kyse ei ole kutsun suuruudesta tai määrästä, vaan siitä, millainen sinusta sen myötä tulee.

Luukkaan evankeliumin 7. luvussa kuvataan Johannes Kastajan toimintaa Jeesuksen edelläkävijänä. Tätä toimintaa varjosti jännitteinen suhde kansan hengellisiin johtajiin, fariseuksiin ja kirjanoppineisiin. Näitä kiinnosti kovin Johanneksen toiminta, joka tuli ns. puskista, eikä noudatellut tuolloin olemassa olevia kuppikuntarajoja. Kiinnostuksestaan huolimatta he eivät halunneet sitoutua Johanneksen toiminnan synnyttämään kansanliikkeeseen.

Siinä missä kaikki tuon ajan yhteiskunnalliset hylkiöt tai moraaliltaan epäilyttävät jonottivat kuuntelemaan Johanneksen tulikivenkatkuisia saarnoja ja päästäkseen hänen kastettavikseen, fariseukset seurasivat tilannetta sivusta. He toimivat aidon hengellisen hygieenikon tavoin, kulkien ihmisjoukoissa dogmaattinen geigermittari tikittäen ja suojaten itsensä tehokkaasti kastajalaiselta virukselta.

Kuuliaisuuteen Jumalaa kohtaan liittyy nöyrtyminen. Joskus täytyy luopua jostakin tullakseen aidosti joksikin tai ollakseen todellisesti jotain. Jos tähän ei suostuta, syntyy tilanne, jossa syntiset parannuksentekijät menevät hengellisessä todellisuudessa oikealta ohi niiden, joiden tulisi olla johdossa. Portot ja publikaanit asettuivat uuden Hengen liikehdinnän johtoon. He eivät nousseet tähän asemaan rikkinäisen menneisyytensä takia, vaan sen tähden, että he olivat alttiita Jumalan työlle omassa elämässään. Luukas kirjoittaa, että fariseukset ja kirjanoppineet puolestaan hylkäsivät Jumalan suunnitelman, joka Hänellä oli heitä varten. (Luuk. 7:30)

Sinä, minä, me voimme turhentaa Jumalan kutsun, ellemme valvo itseämme ja ole kuuliaisia Jumalalle. Fariseusten ja kirjanoppineiden kohdalla näin kävi ja heistä tuli Jeesuksen pahimpia vastustajia. Näin kävi jopa heidän ulkonaisen opetuksensa tietynlaisesta samankaltaisuudesta huolimatta. Fariseukset edustivat näet edellistä herätysliikettä. Syitä tähän Jumalan suunnitelman turhentamiseen oli monia, jotka tulevat eri evankeliumeissa hyvin esille. Ihmiskunnian rakastaminen enemmän kuin Jumalaa, oman ryhmän sosiaalinen paine, pelko oman aseman puolesta…

Kun ajattelemme oman aikamme hengellistä tilannetta Suomessa (ja länsimaissa yleensä), näemme monenlaisia hengellisiä liikkeitä ja vaikuttajia. Osa näistä on raittiita ja Jumalan Hengelle kuuliaisia, osa taas (ehkä jopa niiden aidosta alkuperästä huolimatta) enemmän tai vähemmän hörhöilyä, jossa monenlaiset väärät motiivit ja epäraamatulliset käytännöt haavoittavat niissä mukana olevia ihmisiä.

Pysyäksemme uskollisina Jumalan suunnitelmalle meitä varten, meidän on puhdistauduttava tämänkaltaisista asioista; vääristä motiiveista, kuten vallanhalusta, helposta rikastumisen toiveista, nopean, mutta lyhytkestoisen menestyksen saavuttamisesta, väärästä seurasta ja siihen liittyvistä vääristä sidonnaisuuksista, ihmiskunnian ja suosion tavoittelemisesta.

Kutsumus Jumalalta on asia, jossa meidän on hyvä olla jopa mustasukkaisia sille monien muiden asioiden kustannuksella.