Hengellisessä elämässä ja uskossa vaeltamisessa on kysymys siitä, että päivittäin valitsen uskoa Jumalan ilmoituksen Raamatussa ja Pyhän Hengen todistuksen siitä, mikä on identiteettini kristittynä ja mikä on oikea todellisuuden kuva niin näkyvän kuin näkymättömänkin maailman kohdalla.
Tähän ateistisen maailmankatsomuksen omaava ystäväni huudahtaa:
- Mutta eihän noin voi olla, että syrjäytämme kaiken tieteellisen tutkimustiedon ja muun informaation ympäröivästä maailmastamme!
Juuri tämän tähden kristinusko on ainoa relevantti vastavoima totalitarismille. Se kutsuu meitä henkilökohtaiseen suhteeseen Hänen kanssaan, jossa asuvat kaikki tiedon ja viisauden aarteet.
-------
Huomaan sisimmässäni olevan vielä paljon kovuutta, katkeruutta ja vihaisuutta, ja pyydän Jumalaa pehmittämään sydäntäni ja parantamaan sen. Mielenkiintoista on se, että hän ei ota käteensä lekaa tai moukaria tai kiviseinäporaa ja ala sillä pehmittämään kovaa sisintäni ja sen parkkiintunutta ulkokuorta. Päinvastoin, hän ottaa esille pehmeitä pyyhkeitä, hautoo niitä lämpimässä vedessä, lisää niihin hyvältä tuoksuvia yrttejä ja balsamia ja käy sitten töihin.
-------
Pyhän Hengen työn vastustaminen näyttää pitkässä historian kulussa olevan eräs länsimaisen kristillisyyden ja sen synnyttämän kulttuurin ja sivistyksen hallitsevimpia piirteitä. Ihmisille ja instituutioille näyttää aina uudelleen ja uudelleen kelvanneen monia muita asioita Hengen välittömän johdon ja inspiraation sijasta. Rakennuksia, rahaa ja resursseja. Ihmisvoimin koottuja ja ihmisviisaudella hallinnoituja kokonaisuuksia, joiden keskeltä kaikuu tuo ikiaikainen huuto: "Anna meille kuningas!"
Kaikki muu on meille kelvannut, mutta ei nöyryyteen ja hiljaisuuteen, suhteeseen ja läsnäoloon kutsuva Pyhän Hengen ääni.
Kuitenkin: "Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa ovat Jumalan lapsia" (Room. 8:14).
No comments:
Post a Comment