Näyistä ja ilmestyksistä

Olen tässä joutunut reilun parin viikon aikana harrastamaan olosuhteiden pakosta hiljaiseloa. Sellaisissa tilanteissa on hyvä pysähtyä ja terottaa aistinsa kuuntelemaan, mitä Jumala puhuu. Sillä puhuuhan Hän, emmekä me usko Jumalaan, joka on mykkä. Hänen tapansa puhua useimmiten vain yllättää meidät. Luulen, että useimmilla meistä (ainakin minulla) normaalit arkipäivän rutiinit ovat sellaiset, että sitä tarvitsee niin aamuin kuin illoinkin aikaa Jumalan edessä hiljentymiseen. Jumalan Henkeä kuvataan Raamatussa kyyhkysenä, jonka luonteen hyvin ymmärrämme luonnosta. Hän ei ole räyhän henki, eikä käytä kyynärpäitä, väkivallasta puhumattakaan. Hyvin usein joudun terästämään aistejani kuullakseni Hänen puheensa, joskus jopa palaamaan ikään kuin ajassa taaksepäin tarkatakseni, mitä Hän haluaa kommunikoida.

Löydän elämästäni ainakin kolme sellaista tilannetta, jopa ajanjaksoa, jolloin Jumalan Henki on selvästi, jopa ilmestyksenomaisesti puhunut minulle tietyistä asioista. En käy niitä tässä sen tarkemmin yksilöimään, mistä ja millaisista asioista on ollut kysymys. Totean vain sen, että kyse on ollut uskonelämän perustavaa laatua olevista asioista. Näistä ilmestyksenomaisista havahtumisista on tullut minulle, ei vain hengellistä pääomaa, vaan todellisia kivijalkoja, joiden varaan ajatteluni tänään paljolti rakentuu.

Pääomaa niistä on tullut siinä mielessä, että ne aukeavat minulle tuon tuostakin ikään kuin aivan itsestään. Hahmotan todellisuutta hyvin pitkälle näiden näkyjen kautta ja kykenen ammentamaan niistä aina uudelleen ja uudelleen. Näistä teemoista opettaminen ja muille jakaminen tulee ikäänkuin luonnostaan ja sitä leimaa tietynlainen helppous.

Paavali kirjoittaa korinttilaisille, että mitä hyötyä hänestä heille olisi, ellei hän heidän luokseen tullessaan puhuisi heille ilmestyksen, tiedon, profetian tai opetuksen sanoja? (1.Kor. 14:6) Perinteinen ajatteluhan tässä on aina ollut - ja siihen Paavalikin sen selvästi liittää - että se tapahtuu seurakunnan yhteen tulemisessa. Mutta mitäpä jos tämä kaikki em. tulisikin esille arkipäivän elämässä ja ihmisten kohtaamisessa kaikessa ilmenevänä profeetallisena läpäisyperiaatteena?