Eräs suurimpia skismakysymyksiä alkuseurakunnassa oli kysymys Kristuksen pelastusteon riittävyydestä; tarvittiinko sen päälle vielä jotain muuta vai riittikö pelkkä usko tähän pelastumiseen? Tämän tähden on hyvä tehdä vähän yhteenvetoa siitä, mitä näiden väitteiden takana olleet henkilöt ajattelivat, miten he toimivat ja mitä valtoja ja voimia he itse asiassa edustivat?
He saapuivat paikalle aina Paavalin peesissä. Kun Paavali ja hänen apostolinen tiiminsä olivat toimineet nykyisen Keski-Turkin alueella oli sinne syntynyt uskovien muodostamia seurakuntia. Aluksi ne toimivat ehkä hyvinkin lähellä paikallista synagoogaa (enkä nyt tarkoita niinkään fyysisesti), mutta iso osa uskovista oli suoraan pakanuudesta kääntyneitä. Näihin nämä kaverit, joita Paavali nimittää "joukkoomme soluttautuneiksi valeveljiksi", iskivät kiinni. Alkoi uuden propagandan vyörytys; ellette tee sitä tai tätä vielä uskomisen lisäksi, ette voi pelastua. Tässä tapauksessa tarvittiin siis ympärileikkaus ja Mooseksen lain noudattaminen Jeesuksen sovitustyön lisäksi.
Kutsumme heitä siis tässä (ja muuallakin) judaisteiksi, koska he halusivat lisätä Kristuksen sovitukseen jotain juutalaisuudesta, jota pitivät pelastumisen kannalta oleellisen tärkeänä. Voimme laajentaa termin "judaisti" tarkoittamaan mitä hyvänsä sellaista kristillisyyden nimissä harjoitettavaa puuhastelua, jossa jokin muu asia Kristuksen pelastusteon lisäksi vielä vaaditaan pelastukseen. Se voi olla jonkun kirkkokunnallisen tradition noudattaminen, kulttuurinen tapa tai uskonnonharjoittamisen muoto, jonkun erityisopin tai korostuksen ehdollistaminen, pukeutumiskoodin tai muun ulkonaisen habituksen orjallinen noudattaminen, oikeanlaisen kaanaankielen käyttö, jäsenyys jossain uskonnollisessa yhteisössä, alamaisuus jollekin hengelliselle gurulle tmv.
Muotoja voi olla erilaisia, mutta judaismin perusmekanismi on aina sama. Se voi ilmetä ihan yksinkertaisessa - joskus jopa hämäävän hyvää tarkoittavassa - vakuuttelussa; "Jeesus on ihan okei, mutta nyt sulla on mahdollisuus saada lisää, enemmän!" No, olipa se mitä hyvänsä, se ei ole ainoastaan turhaa, vaan väärin ja tuomittavaa, koska siinä halutaan lisätä Kristuksen työhön vielä jotain muuta. Paavalin esimerkki tällaisissa tilanteissa on yksinkertainen; älä hetkeksikään alistu antamaan tällaiselle periksi, jotta evankeliumin totuus säilyy itselläsi puhtaana.
Kiinnitä huomiota siihen, miten judaistit ja muut harhaopettajat saapuivat paikalle aina Paavalin toiminnan tuotettua jo jotain tulosta. Tämä on merkillepantavaa. Näillä harhaopettajilla ei näet ole voimaa synnyttää mitään uutta, siitä yksinkertaisesta syystä, että heillä ei ole Henkeä. He ovat aina valmiina kärkkymässä muiden työmailla pyydystääkseen jonkun oppeihinsa. Käy niinkuin Jeesuksen vertauksessa miehestä, joka kylvi vehnänsiementä peltoonsa, että hänen nukkuessaan myös vihamies tuli ja kylvi peltoon oman siemenensä.
Uskonnollisuuden perkeleen tunnistaa parhaiten juuri tästä; se ei koskaan ole Jumalan valtakunnan laajenemisen eturintamassa, vaan aina näykkimässä takaapäin. Sille on ominaista tekopyhyys ja orjailu ihmisten edessä. Aivan kuten Pietarikin, oltuaan ensiksi voimakkaasti Jumalan käytössä Korneliuksen talossa, jälkeenpäin ihmispelossaan meni muuttamaan käytöstään ja periaatteitaan.
Sille on ominaista halu orjuuttaa muita ja tulla myös itse orjuutetuksi, koska se on (kuten Paavali Kolossalaiskirjeessä niin hyvin osoittaa) meidän omalle inhimilliselle luonnollemme niin mieluista. Pelkkä armosta pelastuminen kun ei monellekaan meistä yksinomaan riitä. Se haluaa myös eristää saaliinsa muista Kristuksen ruumiin jäsenistä, jotta heistä olisi enemmän hyötyä heille itselleen: "God has called you, but I have a plan for you!" Sillä on aina jokin oma agenda sinun varallesi, ettet vain olisi yksin Jumalan varassa.
Tällä tiellä ei ole loppua. Kristuksesta ei sen tien noudattajille ole mitään hyötyä, koska Hän ei yksinkertaisesti voi auttaa heitä. Päinvastoin, ne jotka yrittävät tätä kautta kelvata Jumalalle, saada menestystä, ystäviä tai vaikutusvaltaa tai mitä muuta siunausta hyvänsä, joutuvat eroon Kristuksesta ja lankeavat pois armosta.
UT:ssa on Juudan kirjeessä kuvattu hyvin tämänkaltaisen ihmisen tai yhteisön lopputulema. He ovat vedettömiä, tuulessa ajelehtivia pilviä, hedelmättömiä ja juuriltaan irti repäistyjä puita, sielullisia ja vailla Henkeä.
Tarpeellista muistutusta Timolta. Jos pyrkii lain kautta hankkimaan kelpaavuutta Jumalan ja ihmisten edessä, niin silloin on irti Kristuksesta ja silloin ihminen on täysin omien voimiensa varassa. Jeesus piti tällaista jopa vaarallisempana kuin niitä asioita, jotka yleisesti miellettiin synniksi. "Kavahtakaa fariseusten hapatusta!"
ReplyDeleteKari Kngshrj