Vaalien välillä

Olemme yli kymmenen vuoden ajan kokoontuneet pienellä joukolla säännöllisesti rukoilemaan oman kotikaupunkimme ja sitä kautta myös kotimaamme asioiden puolesta. Se on sitä "kaupungin porteissa seisomista" ja "alttarien rakentamista", jonka ymmärrän jokaisen Herran oman tehtäväksi omalla kotipaikkkakunnallaan. "Harrastakaa sen kaupungin parasta, johon Herra on teidät asettanut ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne." 

Totesin tuossa yhteydessä tänään, että ensi sununtai muuttaa tulevaisuuden rukousaiheitamme paljon. Mikäli Sauli Niinistöstä tulee tasavallan presidentti voi olla, että ulkoisesti monikaan asia ei muutu. Tämä voi tuudittaa meidät vaarallisen pettävään ruususenuneen. Meidän tulisi rukoilla hänen kohdallaan sitä, että hänestä tulisi profeettoja kuunteleva presidentti. Moni Tarja Halosen "arvojohtajuuden" aikana vinoutunut asia voitaisiin Niinistön kaudella oikaista.

Pekka Haaviston voittaessa muutos olisi suurempi ja Halosen aikana alkanut ja hyvään vauhtiin päässyt antikristillistäminen todennäköisesti vain jatkuisi ja saisi aikaa myöten räikeämpiä muotoja. "Antikristillistämisellä" tarkoitan tässä yhteydessä perinteisten kristillisten arvojen vastustamista tai - mikä vielä pahempaa - niiden muuttamista salakavalasti jopa vastakohdakseen.

Ajattelen, että nyt on korkea aika puhua näistä asioista suoraan. Meillä ei enää ole varaa hempeämielisyyteen, eikä itsemme pettämiseen. Vilpittömän ja hyväätarkoittavan sinisilmäisyyden aika on ohi. Nyt on tartuttava kiinni totuuteen.

Katselin tänään Youtubesta Pekka Haaviston salakavalan petollista vaalivideota. Tunnustan suoraan, että aluksi herkistyin, sitten petyin ja lopussa syljetytti. Tarkoitan tällä sitä, että Pekka Haavisto on paljastunut aatteensa pettäjäksi. Kaveri, joka alussa edusti radikaalia ympäristöaktivismia ja uudenlaista globaalia vihreää ideologiaa, onkin paljastunut loppujen lopuksi tavalliseksi siloitelluksi keskiluokkaiseksi pressaehdokkaaksi. Finlandia-hymni kun edustaa arvoiltaan ja perinteiltään jotain niin vierasta Haaviston ideologialle, että Koijärvi-liikkeen aikoina hän ei kuuna päivänä olisi suostunut tällaiseen.

Jo tällaistenkin ilmiöiden takia veikkaan Paavo A:n ajavan Pekka H:sta vasemmalta ohi lähitulevaisuudessa.

Toinen kysymys, mikä tästä sitten herää on tietenkin se, että onko Haavisto oikeasti luopunut nuoruudessaan ajamistaan arvoista? Mitäpä jos hän vain pragmaattisesti pelleilee, sumuttaa ja jymäyttää? Suomalainen kun on oikeasti niin sinisilmäisen naiivi. Eli mitäpä jos Haavisto vain näyttelee? Silloin petos olisi vieläkin suurempi, kun hän presidentiksi tultuaan alkaisikin toteuttaa todellisia arvojaan presidentillisellä arvovallalla. Tässä on todennäköisesti suurempi vaara kuin kuvittelemmekaan.

Toisaalta, juuri tällaista "käsitteiden kavallusta" olemme tottuneet väsyksiin asti näkemään aina 90-luvun alun EU-propagandasta alkaen, jopa niin, että useimmat meistä ovat jo täysin turtuneet siihen.

Kuningas Daavidista kerrotaan, että hänen ensimmäisten kannattajiensa joukossa oli "isaskarilaisia, jotka ymmärsivät ajan ja käsittivät, mitä Israelin oli tehtävä". He olivat siis alunperin siitä osasta Israelia, joka oli seurannut Saulia, mutta heissä oleva profeetallinen henki kehotti heitä kuitenkin seuraamaan Daavidia, joka tuli Juudasta. Nämä ovat nyt niitä miehiä, joita tarvitsemme Suomessa ja minä haluan olla yksi heistä. Emme nimittäin enää pärjää oman viisautemme varassa, vaan tarvitsemme Herran Hengen inspiroimaa profeetalliusta valoa.