Mediakatsaus 21

Kuten edellä pelkäsin, niin Suomen köyhiä ajatellen on sama kumpi valitaan presidentiksi. Ilta-Sanomien toimituspäällikkö Timo Paunonen kirjoittaa, että "Niinistö ja Haavisto ovat leimallisesti hyvinvoivan, etelän taajamissa asuvan väestön ehdokkaita eli ensi viikon sunnuntaina käy vaaluhuoneissa säpinä - Etelä-Suomessa. Puoli Suomea seuraa näytelmää sivusta."

Tämä pelko on todellinen ja on herättänyt monet niin politiikan huipulla kuin edellisen postaukseni kommentoinneissa. Viimeisimpien tietojen mukaan eivät vain perussuomalaiset ja keskustan kannattajat uhkaa jättää äänestämättä, vaan myös demarit. Suomen yhä selvempään kahtiajakoon näyttävät monet jo heränneen, paitsi tietysti pääkaupunkiseudun poliitikot. Vanha Suomea jakanut raja, joka ilmeni niin nuijasodassa, v. 1918 tapahtumissa kuin EU-kansanäänestyksessäkin, kummittelee yhä.

Äänioikeuden käyttämättä jättämisen ohella demareilla on muutakin murehdittavaa. Varsinaiset vaalit kun menivät parikymmenvuotisen presidenttipuolueen osalta huonosti, mikä kuvaa hyvin niin Ruotsissa kuin Suomessakin tapahtuvaa demarien alamäkeä. Perinteinen jako oikeistoon ja vasemmistoon ei enää toimi ja puoluebyrokratia on etääntynyt hyvin kauas tavallisesta kenttäväestä, jotka muuallakin kuin Kymenlaakson hiljenevissä teollisuustaajamissa äänestävät yhä useammin perussuomalaisia.

Kotkan demarien työväenyhdistyksen puheenjohtaja Kim Soares toteaakin Kymen Sanomissa, että "nyt on sössitty niin paljon, että jotain radikaalia pitäisi tapahtua". Aamulehti komppaa eilisessä pääkirjoituksessaan: "Sdp:n operatiivisena johtajana puoluesihteeri [Mikael Junger] on epäonnistunut ja Sdp:lle voisi olla kohtalokasta jättää vielä syksyn kunnallisvaalijärjestelytkin hänen hoteisiinsa."

Mediassa on useissa yhteyksissä siteerattu Vihreä Lanka-lehdessä 13.01. ollutta Nexar Antonio Floresin haastattelua, jossa kerrotaan hänen lapsuudestaan. Se on mielestäni hyvin (jonkun mielestä liiankin hyvin) asioita ja niiden välisiä yhteyksiä kuvaava. En tiedä, onko tämä nyt sitten tätä "stereotypioimista", mutta kaikki sopii niiin hyvin näihin teorioihin homoseksuaalisen käyttäytymisen synnystä. Äidin kasvattama, äidin hyväksynnän hakeminen, on edelleen äidin poika jne. Tämä sanottuna ilman, että mitenkään väheksyisin hänen kokemustensa traumaattisuutta, pikemminkin päinvastoin. Mutta jos itse olisin seksuaalivähemmistöaktivisti en laskisi tällaisia juttuja julkisuuteen.

Mutta kuten ystäväni Pekka eräässä kommentissaan (omalla rosoisella tavallaan) osuvasti huomauttaa, kyse on miehuuden ongelmasta, isättömyydestä ja isän poissaolosta silloin, kun häntä olisi tarvittu...

Presidenttipelissä panokset senkun vaan kovenevat ihan kuin Kuopion piispanvaalissa: Haavistoa tukevat ylimystörouvat ovat aktivoituneet ja Ultra Brakin on herätetty henkiin Haaviston vaalivankkureiden vetäjiksi. Tämä on hienoa, näin toimitaan vapaassa maassa, jossa vallitsee demokratia ja sananvapaus.