Sunday, July 31, 2011

Kuka tarvitsee Voitonruhtinasta? - Pari mielenkiintoista huomiota



Olen niin Norjan tapahtumien kuin erään pienimuotoisen nettikeskustelunkin myötä lueskellut ruotsalaisen luterilaisen teologin, Olof Edsingerin kirjaa Sodat Raamatussa (Perussanoma, 2007, s. 145-147). Kirjan loppuyhteenvedossa Edsinger heittää laajemman näkökulman kristinuskon tilanteeseen tämän hetken maailmassa.


"Kajsa Ahlstrand Ruotsin kirkon tutkimusyksiköstä on koonnut yhdeksän kohdan luettelon, jossa hän kuvailee Ruotsin kirkon julistuksen muuttumista viime vuosikymmenten aikana. Nämä kohdat ovat:


Ennen Nyt

Jumala jossakin kaukana Jumala minussa

Ihminen on syntinen ja tarvitsee Ihminen on haavoittunut ja tarvitsee lääkintää
anteeksiantamusta

Ihmisen pitää totella Ihminen saa luoda

Kristus uskon keskipisteenä Elämä uskon keskipisteenä

Usko varustuksena Paljas usko

Sana Mysteeri

Jeesus Jumala

Vain Jeesuksen nimessä on pelastus Isän kodissa on monta asuinsijaa

Selkeät rajat: erillisyys Pehmeät rajat: yhteenkuuluvuus

Hyvyys Viisaus

Hierarkkinen auktoriteetti Kokemukseen perustuva auktoriteetti

(Kajsa Ahlstrand, Kyrkans tro får nya kläder, s. 8-9)


Tämä lyhyt ja ytimekäs luonnos Ruotsin kirkon, ehkä koko Ruotsin kristikunnan, hengellisestä kehityksestä saa lukijan todella miettimään - etenkin, jos sitä vertaa maailman herätystä kokevien kirkkojen kehitykseen. Kajsa Ahlstrandin tutkimuksen kaltaisen selvityksen on tehnyt myös amerikkalainen seurakuntien kasvua tutkiva Peter Wagner. Wagner kirjoittaa, että herätyskristillisesti suuntautuneet kirkot ovat muuttuneet 1900-luvun viimeisten vuosikymmenten aikana mm. seuraavalla tavalla:


Ennen Nyt

Kristus Vapahtajana Jeesus Herrana

Jeesus Karitsana Jeesus Leijonana

Risti Kruunu

Vanhurskauttaminen Pyhitys

Pelastus kuolemasta Pelastus elämään

Vesikaste Henkikaste

Elämä erämaassa Jordanin ylitys

Pahan kieltäminen tai pelkääminen Hengellinen sodankäynti

Ohjaaminen ja neuvominen Vapauttaminen

(Peter Wagner, Kyrkbävning, s. 52)


En varmasti halua antaa sitä vaikutelmaa, että Wagnerin luettelo muutoksista olisi ongelmaton, mutta minusta on silti kiinnostavaa vertailla. Ero Ruotsin kirkon ja aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa vaikuttavien herätysliikkeiden välillä ei voisi olla paljon suurempi!"

Tässä kohtaa Edsinger viittaa Pennsylvanian historian ja uskontotieteen professori Philip Jenkinsin palkittuun kirjaan The Next Christendom. The Coming of Global Christianity (Oxford University Press, 2002), jossa Jenkins pitää pohjoisen ja etelän kristinuskoa jopa kahtena eri uskontona. "Etelän innokkaalle, spontaanille, fundamentalistiselle ja yliluonnolliseen suuntautuvalle kristinuskolle tyypilliset ilmenemismuodot tulevat lähitulevaisuudessa näyttämään täysin toisenlaisilta kuin kristinuskon ilmentymät Euroopan ja Pohjois-Amerikan vanhoissa kristillisissä keskuksissa." (emt. s. 78)

Edsingerin mukaan "herätyskristillisillä kirkoilla on varmasti omat ongelmansa. Tuskin kuitenkaan on epäilystä, etteikö Ruotsin kristityillä ole huomattavasti suurempi syy olla huolissaan Jeesuksen toisesta tulemisesta kuin niillä." (Emt. 147) Tässä kohtaa Edsinger viittaa Jeesuksen kertomukseen viisaista ja tyhmistä neitsyistä Matt. 25. luvun alussa.


Omaa pohdintaa

Aiemmin näimme kirkkohistorian mukaan kristinuskon erilaisina virtoina, kuten esim. roomalaiskatolinen, ortodoksinen sekä protestanttinen kristinusko perinteisissä kirkkokunnissa. Olemmeko nyt uudessa tilanteessa, jossa nämä kristinuskon virrat muodostuvatkin eteläisen ja pohjoisen pallonpuoliskon kristittyjen uskontulkinnan mukaan. (Vrt. väite "Jumala on muuttanut etelään", jonka varsinkin lähetystyön yhteydessä nykyisin kuulee lausuttavan.)

Kysymyksiä, joita herää tältä pohjalta:
  • Kummassa kristinuskon virran pääuomassa me itse haluamme soutaa?
  • Entä tulevatko nämä uomat jossain kohtaa lopullisesti eroamaan toisistaan?
  • Eikö niin, että todellinen hyödyllisyytemme Jumalan valtakunnan suhteen arvioidaankin lopulta sen perusteella, kuinka paljon olemme tehneet opetuslapsia, eikä esim. sen perusteella, miten hyvin olemme edistäneet kristillisen kulttuuriperinnön säilymistä yhteiskunnassamme?
  • Olemmeko Pohjoismaissakin etääntyneet jo niin kauas elävästä uskosta, että jos Jumala nyt antaisi meille samanlaisen herätyksen, kuin mitä esim. ruotsalainen helluntaijohtaja Lars Anderås todisti tapahtuvan jossain päin muslimimaailmaa, niin se ei enää kelpaisi meille, koska kokisimme sen synnyttämät ilmiöt ja reaktiot niin vieraina itsellemme?

No comments:

Post a Comment