Kun tarkastelee tämän päivän yleistä fundamentalistista näkemystä siitä, miten asiat ovat ja miten niiden tulee olla, sitä väkisinkin miettii, miltä maailma näyttää joskus parinkymmenen vuoden kuluttua? Tätä mietin erityisesti, kun katsoin aamu-uutisista eilistä mielenosoitusta eduskuntatalolla.
Kun nimittäin katsomme maailmanmenoa tuon parikymmentä vuotta taaksepäin, niin elimme suuren muutoksen aikaa. Neuvostoblokki mureni silmissä, korvissa ja tunteissa. Perinteinen itä-länsi -polarisaatio purettiin suorastaan yllättävän nopeasti. Lähes tulkoon kaikki aiemmin muuttumattomina pyhinä totuuksina pidetyt itsestäänselvyydet heitettiin romukoppaan. Kukaan - tai no, ei ainakaan kukaan "vakavasti otettava" - asiantuntija ei osannut arvata neuvostoimperiumin hajoavan niin nopeasti.
Merkittävää oli se, että ennen tätä, ns. reaalipolitiikan aikana koko kansa johtajineen päivineen, kaikkitietävä media etunenässä oli ollut rähmällään "suuren ja mahtavan..." suuntaan. Sen olemassaoloa ja oikeellisuutta ei kukaan uskaltanut kyseenalaistaa, tai jos uskalsi, löysi itsensä poliittisesta paitsiosta tai oikeammin rangaistusaitiosta.
Mitäpä jos joskus tulevaisuudessa, esim. kahdenkymmenen vuoden päästä meillä täällä Suomessa ja kenties laajemmin muuallakin Euroopassa (joka todennäköisesti näyttää hyvin erilaiselta) onkin ihan erilainen arvo- ja mielipideilmasto suhteessa joihinkin nyt absoluutteina pitämiimme asioihin?
Sillä ihan yhtä lailla kuin Neuvostoliiton romahdettua, mielipiteet vapautuivat ja ajattelu alkoi aluksi arkaillen, mutta sitten uudesta, huumaavasta vapaudesta rohkaistuen alkoi skannaamaan ennen kiellettyjä alueita, niin voi hyvin käydä tulevaisuudessakin. Siinä ajan kilpajuoksussa yleinen mielipide paljastuu tuuliviiriksi ja media ostetuksi henkilöksi.
Skenaario II
Kuuntelin töihin mennessä radion aamu-uutisista Helsingin Kallion kaupunginosatapahtumasta, jollaisten vastaavien yhteisöllisten tapahtumien oletetaan yleistyvän muissakin isommissa, varsinkin opiskelijakaupungeissa. Tällainen omaehtoinen yhteisöllisyys vetoaa tietenkin parhaiten nuorten aikuisten myöhäismoderniin sukupolveen. Voin hyvin kuvitella, miten monet tuon sukupolven kristityt kokevat tällaiset kontaktipinnat hyvänä alustana ystävyys- ja elämäntapaevankelioinnille.
Mutta katse tulevaisuuteen: millaiselta näyttää huomispäivän uusi herätyskristittyjen sukupolvi? Entäpä jos tämän päivän muksut eivät nuorina aikuisina olekaan vanhempiensa tavoin liberaali postmoderni sukupolvi? Mitäpä jos he heittävätkin BBB-paradigman roskakoriin ja alkavatkin julistaa suoraa lakia omille ikätovereilleen? Entäpä jos lapsemme (tai lastemme lapset) eivätkään välitä niin lököillä mukavuusvyöhyykkeellä, vaan osoittautuvatkin suorastaan aggressiivisen evankelioimisintoisiksi? Näin ainakin meidän mielestämme ja hyvin kiusallisella tavalla. Onko edessämme arvojen muutokset ikivanhan teesi-antiteesi-synteesi -kuvion tavoin tässäkin suhteessa? Ylihuomisen nuorten aikuisten sukupolvi nimittäin tulee tottumaan elämään sellaisissa paineissa ja puristuksissa ympäröivän sekulaarin ja pakanallisen kulttuurin taholta, joita me vasta alamme maistella.
Antsa Mertarantaa lainaten: "Taivas varjele, mitä sieltä tulee...?!"
No comments:
Post a Comment