Profeetallisuutta tämäkin

Kun on tarpeeksi pimeää, valona olemiseen riittää pelkkä valon kantaminen. Kun luopumus Jumalan ilmoituksesta leviää kylliksi, profeetallisuudeksi riittää pelkkä Jumalan tahdon mukaan eläminen.

Englantilainen kirjailija ja kirjallisuuden professori C.S.Lewis eli vv. 1898 - 1963. Hän näki jo omana aikanaan merkkejä luopumuksesta, joka tulisi kiihtymään vasta hänen kuoltuaan ja saavuttavan täyden määränsä vasta paljon myöhemmin. Mutta jo omana aikanaan hän joutui toteamaan:

"Oli aika, jolloin maallikko pyrki kätkemään sen tosiasian, että hän uskoi paljon vähemmän kuin kirkkoherra; nyt hän yrittää salata sitä, että hän uskoo paljon enemmän. On hämmentävää olla lähetystyöntekijä oman kirkkonsa pappien piirissä. Minulla on kuitenkin kauhistuttava tunne, että ellei sellaiseen lähetystyöhön pian ryhdytä, Englannin kirkon tuleva kehitys on todennäköisesti lyhyt." (Entisen ateistin kristillisiä esseitä, s. 209: "Moderni teologia ja raamatunkritiikki")

Entä miltä näyttää oman maamme hengellinen tilanne nyt, kun avoimesti todetaan, että "Seta voitaisiin lakkauttaa, onhan meillä kirkko"? Kirkon usko kun on osoittautunut perin valikoivaksi ja inhimilliseksi. Jollei uskomme näet ole Jeesuksen uskoa (vrt. Gal. 2:20 RK38), sillä ei ole mitään voimaa eikä arvoa.

Entä ovatko ns. "maallikot" oikeastaan koskaan todella uskoneet vähemmän kuin kirkkoherra, jos he kerran ovat todella uskoneet? Toki on saattanut olla niin, että tuo "kirkkoherra" onkin ollut oman alueensa hengellinen herätysliikejohtaja, mutta entä noin muuten? Eikö kirkollinen uskonnollisuus olekin aina pyrkinyt kahlitsemaan, surkastuttamaan ja tukahduttamaan aidon uskon?

Joka tapauksessa nyt elämme tilanteessa, jossa ihmiset enenevässä määrin luopuvat kirko(i)sta säilyttääkseen uskonsa - eivät luopuakseen siitä. Saatamme kokea oman lähetystilanteemme kirkossa yhtä "hämmentävänä" kuten Clive Staples sitä kuvasi, mutta yhtä kaikki meidän on herättävä vallitsevaan todellisuuteen. Haihattelun kaltaiseen ylellisyyteen meillä ei ole varaa, liekö koskaan todella ollutkaan. Olemme sodassa, jossa Lewisin mainitsema "kauhistuttava tunne" on realismia.

Lohdutuksena voimme todeta vain sen, että loppujen lopuksi meidän tilanteemme ei eroa juurikaan Jeesuksen ja ensimmäisten opetuslasten ajan tilanteesta. Silloinkin sekä suurin vastustus että ensisijainen lähetyskenttä löytyi nimellisen Herran kansan joukosta.