Miksi rukoilla vaalien puolesta?

Olemme saaneet nauttia maassamme historiallisesti katsoen poikkeuksellisen pitkästä rauhan, turvallisuuden ja hyvinvoinnin ajanjaksosta. Sille on ollut usein myös ominaista sisäänpäin lämpiävä ja ummehtunut sisäpoliittinen ilmasto. Meidät on helposti peloteltu kilteiksi vetoamalla johonkin ulkopuoliseen ja meitä suurempaan mahtiin, on se sitten ollut Neuvostoliitto tai EU. Taloutemme vakaus on yleensä opportunistisesti sidottu tähän tottelevaisuuteen. Muussa tapauksessa meitä on peloteltu jämähtämisestä "Pohjolan albaniaksi" yms.

Nyt näyttää siltä kuin olisimme tien päässä tai ainakin risteyskohdassa. Elämme suuren kulttuurisen ja yhteiskunnallisen murroksen keskellä. Luterilaisessa kirkossa meneillään oleva huiman nopea prosessi perinteisten kristillisten arvojen ja käsitysten murentamisesta ja muokkaamisesta kirjaimellisesti uuteen uskoon heijastelee ympäröivää yhteiskunnallista ja kulttuurista murrosta. Tämän kehityksen nopeus on yllättänyt monet ja monet ovat tässä tilanteessa äänestäneet jaloillaan ja loput sutivat paikallaan miettien mitä pitäisi tehdä?

Samaan aikaan suomalaisten ahdistus ja turvattomuus ovat kasvaneet tasaisesti 90-luvun taloudellisesta lamasta alkaen. Eräs johtopäätös parin viime vuosikymmenen aikana harjoitetusta politiikasta on se, ettei hyvinvointia olla onnistuttu oikein ja tasapuolisesti jakamaan kaikkien kesken. Erot niin tuloissa kuin varallisuudessakin ovat kasvaneet. Tavalliset kansalaiset kokevat usein poliittisen eliitin etääntyneen kansan syvistä riveistä. Tästä on nyt käytävissä vaaleissa osaltaan kyse. Tähän perustuu protestiliikkeiden ja -puolueiden tämän hetkinen nousu: ne menestyvät pitkälti vallassa olleiden puolueiden tekemien virheiden takia. Siinä on erityisesti perussuomalaisten sekä mahdollisuus nyt että tulevaisuuden sudenkuoppa.

Voimme oikeutetusti kysyä kansallisen yhtenäisyyden perään: mitä sille on tapahtumassa? Olisimmeko nyt yhtä yhtenäinen kansa kuin Talvisodassa? Erilaiset asiat, jotka perinteisesti ovat kyenneet elämään sovussa hyvinvointivaltiossa, polarisoituvatkin nyt niin kieli-, kulttuuri-, etninen tausta- kuin politiikkakysymyksissä. Onko kansallisvaltioiden aika jo ohi? Jotkut ovat pitäneet kansallisvaltiota jonkinlaisena raamatullisena itsestäänselvyytenä (esim. Apt. 17:26 pohjalta), vaikka se historian pitkällä aikavälillä onkin osoittautumassa lyhyeksi ajanjaksoksi kansojen historiassa.

Uumoilin jo parisen kuukautta sitten, että EU olisi hyvinkin ajautumassa jonkinlaiseen isompaan kriisiin. Mikäli näin kävisi, se heijastuisi väistämättä maamme sisäpoliittiseen tilanteeseen, synnyttäen todennäköisesti uutta polarisoitumista. Tässä mielessä viikon päästä päättyvät vaalit ovat ratkaisevan tärkeät. Kristittyinä meidän tulisi nyt parhaamme mukaan rukoilla Jumalalta viisautta menetellä oikein tässä tilanteessa. Pyydä Jumalalta armoa rukoilla Hänen tahtonsa mukaan oikeita asioita tapahtuvaksi nyt.

Joka tapauksessa muutoksen ja myllerryksen ajat ovat edessämme. Monet itsestäänselvinä pitämistämme asioista tulevat rajusti muuttumaan seuraavien 5-10 vuoden aikana. Jeremian kirjassa (luku 48) puhutaan Mooabin kansasta, joka on ollut nuoruudestaan asti suruton ja levännyt rauhassa sakkansa päällä. Sitä ei ole tyhjennetty astiasta astiaan, eikä se ole joutunut pakkosiirtolaisuuteen. "Sentähden siihen on jäänyt sen oma maku, eikä sen haju ole muuttunut", sanoo Herra profeettansa kautta.

Kun katsoo oman maamme pysähtyneisyyden tilaa niin hengellisesti kuin muutenkin, ei voi olla välttymättä ajatuksesta, että muutoksen ajat ovat edessä. Jumala näkee joskus hyväksi sekottaa pakkaa kunnolla, jotta me heräisimme. Tulevien vaalien tulos tulee väistämättä vaikuttamaan enemmän ja pitemmälle tulevaisuuteen kuin mitkään vaalit pitkään aikaan: suhteeseemme EU:in, Venäjään, Natoon, USA:han - ja mahdollisesti myös Israeliin? Mitkä tulevat olemaan tämän kaiken hengelliset seuraukset? Kristuksen seurakunnan yhteinen esirukous on avain profeetallisen ymmärryksen, tiedon ja viisauden avautumiselle kansojen välisissä suhteissa.