Thursday, March 03, 2011

Vahvasta ruuasta vielä...

Miten se nyt menikään? "Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan..." (Hepr. 5:11).

Kun Heprealaiskirje puhuu vahvasta ruuasta (ja sen nauttimista estävästä taantumisesta), niin mihin silloin viitataan? Taantuminen johtaa kuulemisen hitauteen, jossa hengellisen tilan ja ymmärryksen välillä on selvä yhteys. Lässähtänyt hengellinen tila johtaa ymmärryksen vähenemiseen. Kyse onkin siis enemmän hengellisestä tilasta kuin älykkyydestä tai lukeneisuudesta. Kyse on halusta tehdä Herran tahto, jolloin vasta opimme tuntemaan totuuden.

Mutta mistä kirjoittajalla on "paljon sanottavaa"?

Edellä nimittäin sanotaan Jeesuksesta, että Hän on tullut "ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan" (5:10). Kysymys vahvasta ruuasta näyttää siis tässä yhteydessä viittaavan selvästi tähän leeviläisen pappeuden syrjäyttävään toiseen pappeuteen. Kristus ylimmäisenä pappina Melkisedekin järjestyksen mukaan syrjäyttää aaronilaisen geneettisen perimän mukaan kulkevan ylimmäisen pappeuden. Virkajärjestelmän ja sen mukaisen temppelipalveluksen tilalle onkin tullut puskista täysin toisenlainen pappeus, joka perustuu Jumalan armovalintaan ja kutsuun, Pyhän Hengen voimaan ja uskoon. Ei vaadita oikeita sukujuuria, vaan periaatteessa kuka hyvänsä kadun mies voi toimia Jumalan pappina Kristuksen mallin mukaan. Status, oppineisuus ja muut ulkonaiset seikat jäävät toisarvoiseen (tai peräti marginaaliseen) asemaan. Tilalle tulee Hengen valtuutus ja nöyrä palvelijan mieli. Siinä missä leeviläinen pappeus uhrasi ulkokohtaisia uhreja muodollisesti oikein kaavan mukaisesti, siinä "Hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa" (Hepr. 5:7). Sama mieli tulee uuden liiton papeillakin olla.

Tämä on siis vahvaa ruokaa. Tästä nousee myös mielenkiintoisia pointteja.
  • Kuka siis onkaan Välimies minun ja Jumalan välillä?
  • Tarvitsenko pappia tai pappeutta itseni ja Jumalan välillä?
Tältä pohjalta nousee esille myös kysymys siitä, millaiseksi Jumala on tarkoittanut seurakuntansa pyhien yhteisönä? Jos en tarvitse pappeusjärjestelmää - tai papin virkaa armonvälineenä, jonka kautta Jumala vuodattaisi armoaan minulle - niin millaiseksi Hän on tarkoittanut minun kasvavan hengellisesti? "Te, joiden olisi jo aika olla opettajia..." (Hepr. 5:12).

Tässäkö yksi syy siihen, miksi monet kristityt liian pitkään pyöriskelevät näissä alkeissa ja vuosikausia ravitsevat itsensä maitoruualla?

Mitkä ovatkaan loogiset seuraukset uskon liiton ja lakiliiton välisen eron ymmärtämisestä ajatellen esim. uskovan identiteettiä, hengellistä elämää yleensä, seurakunnan olemusta jne?

Vahvan ruuan nauttimisen tarkoitus on johtaa hengelliseen vanhemmuuteen, opetuslapseuttamiseen ja mentorointiin, ei itsekeskeiseen "haluan hyvää palvelua seurakunnaltani"-ajatteluun.

No comments:

Post a Comment