Kirkosta puhutaan monilla eri termeillä ja nykyisenä maailmanaikana moniarvoisuutta pidetään hyveenä. Moniarvoisuus muuttuu käytännössä useimmiten myös monikasvoisuudeksi. Yhteen suuntaan ollaan avoimia, toiseen taas torjuvia. Kristityn kansanosan tilanne kirkossa käy yhä tukalammaksi, kun siihen ja sen arvoihin suhtaudutaan entistä torjuvammin, käytännössä niitä hyljeksien ja sitä boikotoiden.
Näiden viestien valossa jokainen ymmärtäväinen sielu osaa laskea yhteen yksi plus yksi eli mikä tulee aikaa myöten olemaan Raamatulle uskollisten henkilöiden osa kirkossa, elleivät ne alistu nykymenoon.
Uusimmassa Uusi tie-lehdessä (03.03.2011) Kansanlähetyksen johtaja Timo Rämä kutsuu samaan aikaan viidennen herätysliikkeen väkeä Kirkkokansan raamattupäiville Lahteen lauantaina 12. maaliskuuta. Tämän kokoontumisen taustalla on Rämän mukaan "hämmennys ja huoli, mihin luterilaista kansankirkkoamme johdetaan, kun liberalisoituminen näyttää kiihtyvän uskomattomaan vauhtiin".
Itse ajattelisin enemmänkin kyseen olevan siitä, missä kirkko jo on. Jos viime syksyn suuressa homokeskustelussa ei esim. Päivi Räsäsen suulla todettu mitään uutta, niin ei nykytilanteessakaan ole oikeasti kovinkaan paljon sellaista, minkä merkkejä ei olisi ollut havaittavissa jo aika päivää sitten.
Rämän mukaan Kirkkokansan raamattupäivässä on tarkoitus "kysellä Jumalan sanan äärellä, miten voisimme kirkossamme mennä yhdessä eteenpäin". Kysellä sopii ja Jumala on kyllä luvannut vastatakin kyselevälle. Jumalan Sanaan vetoaminen velvoittaa sitten myös tottelemaan näin saatuja vastauksia.
No comments:
Post a Comment