Kansa ja sen johtajat

Kun seuraa nykyistä pre17042011-keskustelua, niin kaiken keskipisteessä ovat persut ja Timo Soini. Jopa niin, että muut puolueet - tahtomattaankin - määrittelevät itsensä heistä/hänestä käsin (esim. hallitukseen vai ei?). Jotain minua viisaampaa lainaten, nyt on mullistavimmat vaalit sitten v. 1945 eduskuntavaalien.

Kun kuuntelee muiden puoluejohtajien kommentteja persujen kansansuosioon liittyen, voi löytää koko asenneskaalan ammattimaisen ylirauhallisesta viileydestä avoimen pilkalliseen hysteriaan. Kenellekkään nykyisen poliittisen eliitin edustajista ei kuitenkaan ole tullut mieleen, että suurin syy Soinin & persujen menestykseen löytyy heistä itsestään. Tämän takiahan persut ovat menestyneet gallupeissa niin hyvin tekemättä oikeastaan mitään asian eteen.

Itselleni on näissä yhteyksissä jo useamman kerran tullut mieleen eräs tapaus Jeesuksen elämästä, josta kerrotaan Johanneksen evankeliumin 7. luvusta. Kun kansanhallitusmiehet, fariseukset ja kirjanoppineet ihmettelivät Jeesuksen kansansuosiota, heidät valtasi lopulta avuton hämmästys. Tämä ymmärtämättömyys purkautui lopulta turhautuneeseen huudahdukseen jonkun farisealaisen valtapuolueen edustajan suusta: "Tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu!" (Joh. 7:49)

Näinhän siinä käy. Kun itse etäännytään poliittiseen tai uskonnolliseen norsunluutorniin rahvaan hajua pakoon, niin ei lopulta ymmärretä, miksi kansa hylkääkin heidät. Näinhän Gaddafikin sen ääneen lausui: "Jokainen libyalainen rakastaa minua!" Jokainen realisti ymmärtää, että siinä on suhteellisuudentaju kaukana. Siinä on jotain samaa kuin Tuomiojan & co valittelussa viime vaalien jälkeen, ettei demarien viesti mennyt hyvin perille kansaan. Jep, jep. Toinen vaihtoehto on, että se meni perille vähän liiankin hyvin.

Joka tapauksessa, kun tämä itsestäänselvyydeksi oletettu rakkaussuhde kansan ja sen johtajien välillä ei enää pädekään, voidaan aina syyttää kansaa sen kykenemättömyydestä ymmärtää omaa parastaan: "Tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu!"