Esirukouksesta

Olin hiljattain erään seurakunnan järjestämässä esirukousillassa, jossa keskityttiin rukoilemaan oman kotikaupunkimme puolesta. Tilaisuus oli monella tapaa hyvä ja ennen kaikkea näen tärkeänä uskovien yhteisen ulostulon esirukouksessa oman kotipaikkakuntansa puolesta. Toisaalta sitä jotenkin ajattelee, että tällainen perinteinen hengellinen kokous-sapluuna alkaa olla jo aikansa elänyt. Ehkä meidän pitäisi kristittyjen kesken laajamittaisemmin siirtyä 24/7-tyyppisiin juttuihin. Ei siis niinkään järjestettyä ohjelmaa, vaan yhteistä rukousta, jakamista ja Herran kasvojen etsintää.

Kaiken (esi)rukouksen lähtökohta ja päätepiste, alfa & omega on Jeesus itse. Ei vain siinä merkityksessä, että katsoisimme Ramatusta, miten (Isä meidän-rukous) ja missä tilanteissa (esim. valitessaan opetuslapsiaan) Jeesus itse rukoili tai milloin hän erityisesti painotti rukouksen merkitystä (esim. Jumalan valtakunnan työn eteenpäin meneminen tai demonien ulosajaminen ja ihmisten vapauttaminen).

Meidän on ymmärrettävä mikä on nykytilanteessa kokonainen iso kuva. Heprealaiskirje puhuu useassa kohdassa Jeesuksesta meidän ylimmäisenä pappinamme, joka aina elää rukoillakseen meidän puolestamme. Tämä on se, mitä Hän Hepr.kirjeen mukaan nyt parhaillaan tekee taivaallisessa kaikkeinpyhimmässä (Hepr. 7:25 ja 8:2.)

Jos Jeesus kerran on alati esirukouksessa puolestamme, niin kuin ylimmäisen papin kuuluukin, meidän on syytä ottaa tämä vakavasti.

• Mitä asioita Hän rukoilee?
  
• Keiden puolesta Hän aivan esityisesti kantaa huolta?
  
• Minkä ajankohtaisten aiheiden puolesta Hän on rukousvartiossa Isän Jumalan edessä?
  
• Mitkä ovat niitä polttavia rukousaiheita, joista Hän kantaa erityistä rukoustaakkaa nyt?

Uskovina olemme Jumalan pappeja, joiden tulee uhrata rukouksen suitsutusuhria Kaikkivaltiaan edessä. Meidät on asetettu Jumalan edustajiksi omalla kotipaikkakunnallamme. Meidät on asetettu Hänen toimestaan seisomaan kaupungin portteihin valvomaan, mitä ja millaisia asioita, vaikutteita ja ilmiöitä kaupunkiin tulee tai sieltä lähtee pois. (Tätä seurakunnan kutsusta ja olemuksesta nousevaa perustehtävää olen aiemmin sivunnut hieman.) Herra haluaa meidän toimivan niin kuin Nehemia, kun tämä yöllä kiersi tarkastamassa Jerusalemin raunioituneita muureja (Neh. 2:11-16.) Yleensähän tämän mielletään tarkoittavan pelkästään katuevankeliointia tai yöllisiä rukouskävelyjä, mutta sillä on paljon laajempi merkitys. Kyse on profeetallisena vartijana olemista oman kotiseudun ja isänmaan puolesta Habakukin tavoin (Hab. 2:1-3.)

Mutta tässä kaikessa me emme saa olla oman ymmärryksemme varassa. Me tarvitsemme Jumalalta saatua ilmestystä Jeesuksesta esirukoilevasna ylipappinamme. Meidän on kuultava Hänen sydämensä lyönnit ja oltava samassa esirukouksen Hengessä Hänen kanssaan. Vain siten rukouksemme ovat tehokkaita ja täyttämään saamamme tehtävän.