Kristuksen ristin vihollisina?

Paavali kirjoittaa Filippiläiskirjeen 3. luvussa asioiden oikeasta tärkeysjärjestyksestä. Hän varoittaa lukijoitaan "pahoista työntekijöistä", joita hän vielä kutsuu "pilalle leikatuiksi". Nämä olivat Paavalin omien joukosta nousseita lakikiivailijoita, jotka pyrkivät tekemään tyhjäksi hänen julistamansa evankeliumin. "Pilalle leikattu" on siis sellainen, jolle joku muu asia kuin Kristus ja Hänen tuntemisensa on tullut tärkeämmäksi. Tässä tapauksessa se oli kerskuminen juutalaisella syntyperällä ja ympärileikkauksella.

Tämän vastapainoksi Paavali - itsekin juutalainen ja rabbikoulutuksen saanut oman aikansa teologi - asettaa vain ja ainoastaan Kristuksen ja Hänen tuntemisensa. "Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan", hän toteaa. Israelin kansan biologinen jäsenyys ei siis Paavalin mukaan merkitse yhtään mitään ilman Kristuksen tuntemista. Oikea ympärileikkaus ja todellinen Jumalan kansaan kuuluminen tulee siis uskon kautta, ei lihallisin perustein.

Paavali sanoo, että hänellä toki olisi mihin luottaa inhimillisin tai biologisin perustein:
- "ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä"
- "Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt"
- "lakiin nähden fariseus"
- "intoon nähden seurakunnan vainooja"
- "lain vanhurskauteen nähden nuhteeton"

Oman CV:nsä esittelyn jälkeen Paavali sitten toteaa, että "se mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi". Tärkeimmäksi asiaksi geneettisen, kulttuurisen ja uskonnollisen perimän sijaan on nyt tullut se, että "minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka (Mooseksen) laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta".

Kärjistetysti voisi sanoa, että miksi ihmeessä tyytyä sekundaan, kun priimaakin on tarjolla? Miksi palata juutalaiseen uskonnollisuuteen, kun kerran Pyhän Hengen voima on tarjolla? Tämän olisi hyvä ymmärtää meidänkin päiviemme kristittyjen judaistien, jotka askaroivat enemmän esiasteessa kuin täyteydessä.

Vähän myöhemmin samassa luvussa Paavali "aivan itkien" toteaa, että "monet vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina". Aika jyrkkä tuomio, sanoo joku nyt. Miten niin juutalaisuus, ympärileikkaus ja muut sen kaltaiset asiat voisivat merkitä vihollisuutta Kristuksen ristille?

Perimmältään kyse ei ole pelkästään juutalaisuudesta. Paavalista ei uskoontulonsa myötä tullut antisemiitti. Periaatteessa kyse voi olla mistä hyvänsä "-laisuudesta" tahansa, joka ihmisen arvoprioriteeteissa ajaa ohi Kristuksen sisäisen tuntemisen. Uskonnollisuus voi tässä kohtaa olla - ihmisestä riippuen - korkea- tai matalakristillisyyttä, herätys- tai kasvatuskristillisyyttä, ylistystä tai alistusta, siionismia tai perussuomalaisuutta (you name it!), mutta yhtä kaikki se on arvotonta ilman Kristusta. On sytä olla tarkkana, ettei "vaelleta Kristuksen ristin vihollisina".

Mutta Paavalin kohdalla ja Filippiläiskirjeen kontekstissa se oli uskonnollista juutalaisuutta, jossa Jeesukseen uskomiseen salakavalasti sekoitettiin lain noudattamista ja lopulta jopa kiivailua lain noudattamisen puolesta. Kyseessä oli harhaoppi nimeltä galatianismi, jossa laki ja armo sekoitettiin toisiinsa. Tätä vastaan Paavali epäröimättä hyökkää Galatalaiskirjeessä. Mooseksen lain ja juutalaisten tapojen noudattamisessa on nimittäin ristin pahennus poistettu.

Samaa juutalaisuskonnollista seremonialismia vastaan on kirjoitettu Heprealaiskirje, jonka sanoma pähkinänkuoressa on se, että uusi liitto on parempi kuin vanha. Tätä olisi hyvä uudelleen opettaa monille juutalaisuuteen päin kallellaan oleville uskoville Suomessakin. Samaa synkretististä sekametelisoppaa yritettiin vähän eri reseptillä tarjota Kolossan uskoville. Siinä oli vain sekoitettu juutalaisuutta, gnostilaisuutta ja kristillisiä vaikutteita. Vähän samaa kuin nykypäivän new agekin. Nämä esimerkit osoittavat UT:n sanoman erinomaisen ajankohtaisuuden meidänkin aikanamme.

Kuten sanottu, kovimmat vastustajansa Paavali sai palvelutyönsä aikana omiensa joukosta. Näistähän Paavalia varoitetaan hänen saavuttuaan juhlille Jerusalemiin: "Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita. Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta...". Tätähän Paavali ei tietenkään tehnyt, mutta ihan samojen ongelmien kanssa sai Paavali hengellinen poika Timoteuskin asemapaikassaan Efesossa taistella. "Minä kehoitin sinua jäämään Efesoon, käskeäksesi eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi, eivätkä puuttuisi taruihin ja loppumattomiin sukuluetteloihin, jotka pikemmin edistävät turhaa mietiskelyä kuin Jumalan armotaloutta, joka perustuu uskoon". Pääpaino uskonelämässä oli siirtynyt pois Kristuksesta. Silloin on vaarana se, että tullaan Kristuksen ristin vihollisiksi.

Huiminta Paavalin tekstissä on kuitenkin se, minkä hän asettaa tämän kristillisen judaismin todelliseksi vastapainoksi:
- "meillä on yhdyskuntamme taivaissa"
- "sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi"
- "on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi"

Ei siis Jerusalem, eikä Rooma, vaan taivaallinen uusi Jerusalem.