Viisi asiaa, jotka tienraivaajan on syytä muistaa

Tähän viime aikoina minua askarruttaneeseen kouluttamis/varustamiskysymykseen liittyen mielessäni on ollut joitakin sellaisia veljiä ja sisaria, jotka ovat omilla paikkakunnillaan tienraivaajan roolissa ja kokevat yksinäisyyttä tässä duunissaan. Bongasin eräiltä Jumalan valtakunnan leviämistä ajatellen hyvin hyödyllisiltä jenkkiläisiltä sivuilta jutun, joka sisältää hyviä pointteja tällaiseen tilanteeseen liittyen.

Eli viisi asiaa, jotka tienraivaajan on syytä pitää mielessä, (hyvin) vapaasti em. lähdettä lainaten ja omaan tilanteeseemme soveltaen:

• Rukoile oman paikkakuntasi puolesta säännöllisesti. Älä rukoile perinteisten kirkkokuntien ja eri kylttien alla olevien seurakuntien puolesta, vaan siunaa Kristuksen ruumista (so. jokaista uudestisyntynyttä Jumalan lasta ja heidän yhteyttään) omalla kotipaikkakunnallasi. Jumala on sitoutunut uskovien rukouksiin tehdessään jotain. Etsi saman henkisiä esirukoilijoita heidän hengellisestä taustastaan riippumatta. Kuuntele sitten, mitä Jumala alkaa puhua Sinulle/teille ja tarkkaile, miten Hän alkaa toimia. Suurimmat muutokset alkavat usein meistä itsestämme.

• Hyödynnä olemassaolevia resursseja valmistautuessasi Herran työhön. Eri nettisivut ja blogit, hyvä alan kirjallisuus, seminaarit ja koulutustilaisuudet jne. Kaiken teorian ja informaatiotulvan keskellä, älä unohda mentorointia: esim. säännöllisiä tapaamisia jonkun itseäsi kokeneemman veljen/sisaren kanssa, jolloin asioita ja elämää voidaan jakaa, rukoilla yhdessä jne. Ole kyllin nöyrä ollaksesi opetettavissa. Tällaiseen suhteeseen on hyvä liittää tilivelvollisuus toinen toisellemme: annan tälle toiselle luvan puuttua elämääni. Kirjat ja blogit eivät rakenna seurakuntaa niin kuin tekevät ihmiset käytännön elämässä.
  

• Verkostoidu. En tiedä, onko tuo kieliopillisesti oikein kirjoitettu, mutta viesti on ymmärrettävä: älä jää yksin. Tämä on suuri ongelma sellaisilla tienraivaajilla, jotka Herra on asettanut jollekin paikkakunnalle aloittamaan jotain uutta. Kun tähän liitetään vielä väärinymmärrykset ja hylkäämiset perinteisten seurakuntien taholta sekä alati vaaniva hengellinen ylpeys, niin soppa on valmis. Saatanan taktiikka on aina ensin eristää meidät toisistamme ja sitten tuhota yksi kerrallaan. Näe se vaiva, että hinaat itsesi silloin tällöin tapaamaan saman kutsun omaavia uskovia vaikka vähän kauemmaksikin tai kutsu heidät omalle paikkakunnallesi.

• Keskity elämään. Kaikkien yhteisten kokoontumisten, rukousten ja raamatunlukemisten, opetusten ja ylistysten yms. hyvän ja siunatun lisäksi - eläkää yhdessä. Harrastakaa yhdessä, viettäkää aikaa yhdessä ja ennen kaikkea syökää yhdessä. Raamattu asettaa ateriayhteyden yhdeksi merkittävimmäksi uskovien yhteyden muodoksi. Vai mitä varten luulet Herran opettaneen opetuslapsia murtamaan leipää yhdessä illallisaterialla? Tai mieti, mitä Herra sanoo tulevansa tekemään, jos joku avaa sydämensä oven Hänelle? (Oikea vastaus löytyy Ilm. 3:20:sta.) Seurakunta on jotain mikä on olemassa 24/7. Jumalan valtakunta kattaa alleen kaikki elämänalueet.
  

• Nauti matkasta! Elämä on liian lyhyt a) elettäväksi "sitku"-tyytyväisyydessä ja b) käytettäväksi erilaiseen puuhasteluun. Tee asioita, joita Jumala jo valmiiksi siunaa. Seurakunta ja elämä on tässä ja nyt. Ala elää sitä. Mieti, miksi Jumala on kutsunut Sinut ulos perinteisistä seurakunnista? Toistaaksesi samoja juttuja edelleen, nyt vain uudessa ympäristössä? En usko, sillä tietynlaista hedelmää syntyy vain tietynlaisessa ympäristössä (esim. kodeissa, kahviloissa, työpaikoilla jne.). Itse haluan nauttia spontaanista, elämänmakuisesta pyhien yhteydestä, jossa ovat tasapainossa Jumalan Sanan opetus, Pyhän Hengen läsnäolo ja läheiset ihmissuhteet sekä ei-uskovien voittaminen Jeesukselle. Mutta on hyvä muistaa, että me ollaan vaiheessa: Jumala on vasta viemässä meitä johonkin. Mutta joka tapauksessa, matka on alkanut...