EETTISESTI VELVOITTAVAA


Viime vuoden lopulla eläkkeellä oleva rovasti Liisa Tuovinen sanoi Etelä-Suomen Sanomien haastattelussa samaa sukupuolta olevien parien kirkolliseen avioliittoon vihkimiseen ja siunaamiseen liittyen, että nykyisin tiedämme esim. homoseksuaalisuuden syntymisestä huomattavasti enemmän, kuin mitä vaikkapa Paavali tiesi Roomalais- ja Korinttilaiskirjeitä kirjoittaessaan. Tuovisen mukaan tämä viimeisin (tutkimus)tieto on meille eettisesti velvoittavaa.

Välihuomautus: ennen kuin menemme sen pitemmälle aiheessamme, niin täytyy todeta, että nykypäivänä yhä enemmän joutuu taittamaan peistä juuri kirkollisen linjan pappien ym. kanssa heidän sanomisiinsa ja tekemisiinsä liittyen. Viittaan vaikkapa edelliseen postaukseeni. Totesin siinä, että "pian voimme kysyä, voiko pelastusta löytää tämän kirkon (tark. evl. kirkon) sisäpuolelta". Tämä on oireellista evl. kirkkoa ja sen nykytilaa ajatellen ja merkille pantavaa koko Suomen Siionia ajatellen. Tuovisen kaltaisten kirkollisten vaikuttajien lausunnot vain vahvistavat tätä kuvaa. (Samaa kirkollista linjaa ajaa vääjäämättä myös tämä median edustaja, Etelä-Suomen Sanomat.)

Mutta palataanpa sitten tämän rovastin toteamukseen valon lisääntymisestä länsimaisen sivistyksen riemukulun myötä poloisiin apostolireppanoihin verrattuna. Tämähän on sen saman mantran toistamista, jota piispa Wille Riekkinenkin harjoitti v. 2005 kirkolliskokouksessa, jossa hän leppoisaan savolaiseen tyyliinsä lohkaisi, että nykyisin tiedämme näistä asioista paljon enemmän kuin mitä Raamatun päivinä tiedettiin.

Jos otamme langan päästä kiinni tästä lausahduksesta ja alamme keriä päästäksemme perille tämän ajattelun juurista, niin se vie meidät täällä Suomessa ensin suomalaisen raamatunrepimisen isähahmoon, professori Heikki Räisäseen, sitten länsimaisen liberaaliteologian pylväisiin, Rudolf Bultmnanniin ja kumppaneihin (joku sieltä varmaan unohtui välistä mainitakin, mutta olkoon se heille vain kunniaksi) ja sitä kautta valistuksen ajan länsimaisen humanismin syntysijoille. Lopulta tulemme kuitenkin siihen alkutilanteeseen, mikä jo Raamatun alkulehdillä kuvataan eteemme, kun käärme kuiskuttelee ensimmäisen ihmisparin korvaan: "onko Jumala todellakin sanonut?"

Kun rovasti Tuovinen siis kirkasotsaisen hurskaasti käyttää tätä samaa teesiä em. ESS:n haastattelussa, niin kirkon ja sen opin kannalta hän ei syyllisty mihinkään virheeseen tai rikokseen. Hän vain noudattaa a) piispallista esimerkkiä ja b) kirkon pappien valmistuslaitoksen (so. Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta) opetusta. Eli sitä saa, mitä tilaa.

Raamatun jumalallisen ilmoituksen kanssa sensijaan tämä Tuovisen väittämä on mitä suurimmassa ristiriidassa. Eikö Hän, joka loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi, ja joka Henkensä kautta inspiroi Raamatun pyhät kirjoitukset, ole tiennyt parhaiten, mitä ihmisessä on? Mikään jälkikäteen tullut, tilaustyönä toteutettu tutkimustieto ei voi tehdä tyhjäksi Jumalan omaa ilmoitusta. Kysymys on Jumalan Sanan arvovallasta ja sellaisena tämä kysymys kuolemanvakavalla tavalla haastaa koko kirkon nykyisen suuntauksen: miten se tulee kestämään Herran edessä?

Mutta näin jälkikäteen on eniten jäänyt mietityttämään tämä puhe uusimman tutkimustiedon "eettsisestä velvoittavuudesta". Mietipä vähän - ja voit toki vastata minulle tähän kysymykseeni blogini kommenttipalstalla: milloin viimeksi olet kuullut jonkun papin, saarnamiehen tai kenen hyvänsä kristityn puhuvan Raamatun kehotusten ja ohjeiden eettisestä velvoittavuudesta meille, jotka kuulemme sananjulistusta?

Tarkoitan esim. tällaisia kehotuksia, joita löytyy Haggain profeettakirjan ensimmäisestä luvusta tai Paavalin 1. kirjeestä Korinttin uskoville, sen 3.luvusta ja toisen kirjeen 6. luvun lopusta. Näissä kohdissa on vakava kehotus alkaa rakentamaan Herran temppeliä yhdessä, kasvamiseen aikuisten uskovien yhteyteen muiden Herran omien kanssa ja erottautumiseen tästä maailmasta. Mihin näiden kohtien "eettinen velvoittavuus" on hävinnyt?

Ja Liisa Tuovinen, mihin on unohtunut se eettinen velvoittavuus, joka sanoo: "Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet" (1.Kor. 6:9).

Niin Paavalin aikana kuin nykyäänkin tämä eettinen velvoittavuus nimittäin johtaa tähän: "Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta" (6:11). Kun julistamme oikein Jumalan Sanan totuutta, Pyhä Henki toimii ja ihmiset vapautuvat synnin kuormasta ja sen vallasta. Turhentamalla Jumalan Sanan tuotamme turmion niin itsellemme, kuin niillekin, jotka meitä seuraavat.