FUNDAMENTALISTIVAINOA

Me täällä pohjoisemmassa Suomessa olemme mielenkiinnolla seuranneet pääkaupunkiseudulla pitkin kevättä erään kirkollisen lehden palstoilla vellonutta keskustelua fundamentalismista. Koko juttu näyttää alkaneen saarnaaja Leo Mellerin varomattomasta (?) lausahduksesta Radio Dein iltalähetyksessä. Kyse oli yksinhuoltajaäidin kymmenysten maksamisesta sinänsä, mutta koko juttu näyttää saaneen siellä Kehäkolmosen eteläpuolella ihan tolkuttomat mittasuhteet.

Yleisönosastokeskustelussa sinänsä ei ole mitään pahaa. Se kait kuuluu länsimaisen humanismin lempilapsen, sananvapauden perusperiaatteisiin – edellyttäen, että kaikilla on tuo yhtäläinen oikeus tuoda esille näkemyksensä lehden sivuilla. Onkohan näin tässä tapauksessa käynyt? Näin voisi kysyä lehden toimitukselta. Se, mikä lisäksi ihmetyttää on se, että lehden toimitus näyttää sangen kokosydämisesti lähteneen ristiretkelle tätä fundamentalismia vastaan. Missä lienee puolueeton ja vapaa tiedonvälitys? Mikä oma lehmä lienee toimittajilla ojassa, kun noin kiihkomielisesti hyökätään uskonnonvapautta vastaan?

Mutta sitten näyttää mopo karanneen täysin käsistä. Joku nuori intoilija kuuluu uhanneen Melleriä pahoinpitelyllä, jopa hengen lähdöllä ja asiasta on tehty tutkintapyyntö poliisille. Paha juttu – ettei vaan kalahtaisi fundamentalismisyytökset omaan nilkkaan… Tuomiokin asiasta kuuluu jo luetun nuorelle miehelle. Mutta mietitäänpä hetki, mitä jos kaveri olisikin toteuttanut uhkauksensa ja onnistunut siinä? Rikoshan olisi silloin täyttänyt kaikki klassisen ”viharikoksen” tuntomerkit. (Miksi muuten media, esim. Sanoma Oy, ei ole lainkaan uutisoinut ko. asiaa?)

Mutta näin siis pääkaupunkiseudulla. Me täällä periferiassa mietimme, millaista aikaa oikein elämme? Kyseinen lehti on valtiokirkkoon kuuluvan seurakuntayhtymän virallinen pää-äänenkannattaja, joka jaetaan verovaroilla yli 200 000 kotiin. 04.09.2006 laittomasta uhkauksesta (Rikoslaki 25 luku 7 §) tuomittu nuorukainen on myöntänyt lehdessä (siis muuallakin kuin vain yleisönosastossa) esiintyneen kirjoittelun vaikuttaneen tappouhkaukseensa. Tätä aikomustaan syytetty on perustellut myös Jumalan määräyksellä.

Niin, millaista aikaa me elämmekään? Ylitsevuotava suvaitsevaisuus näyttää yllättävän nopeasti näet muuttuvan täydelliseksi ja ankaraksi suvaitsemattomuudeksi silloin, kun uhria on syytä epäillä pahimmasta mahdollisesta mielipiderikoksesta jälkimodernissa yhteiskunnassa, nimittäin fundamentalismista. Jo nyt tämän leimakirveen terä on uhkaavan kirkas ja terävä ja se pelottaa monia; ”etten minä poloinen vain joutuisi luetuksi tuohon tuomittujen joukkoon…”

Jotenkin tästä kaikesta tulee mieleen 30-luvun Saksan juutalaisvainot. Jotain niin kovin samankaltaista tässä kaikessa on – nyt vain juutalaisten paikalla ovat fundamentalisteiksi leimatut kristityt. Entä milloin on kirjarovioiden vuoro?

PS. Jokaisen kristityn on hyvä ymmärtää se, että tämän nyt fundamentalisteja kohtaavan armottoman logiikan mukaan sama kohtelu voi huomenna tai ylihuomenna kohdata ketä tahansa heistä.