KORVAUSTEOLOGIAN HARHA
Minulta on kysytty, mitä tarkoitin sillä, kun edellisessä kirjoituksessani mainitsin kristillisen seurakunnan "riistävän" Jumalan lupaukset Israelilta itselleen.
Tarkoitin tuolla "riistämisellä" tietenkin ns. "korvausteologiana" tunnettua länsimaisen teologian suuntausta, jonka mukaan kaikki Jumalan aikanaan Israelille antamat lupaukset ovatkin nyt - uuden liiton aikana - siirtyneet pois siltä ja kuuluvat nyt kristilliselle kirkolle. Kirkko on siis "uusi Israel" tämän "korvausteologian" mukaan. Tämä on erityisesti suurten laitos- ja valtiokirkkojen (room. kat. & evl. esim.) suosima teologinen harha. Tämä vaaraa siis piilee aina siinä, kun näitä instituutioita edustavat teologit avaavat sanaisen arkkunsa koskien Israelin ja Jumalan suhdetta uuden liiton aikana. Karkeimmillaan juuri tällä teologialla on perusteltu esim. juutalaisvainoja ja pogromeja.
Mielenkiintoista on se, että korvausteologian hyväksikäyttö aivan kuin edellyttää sellaista valtio/laitoskirkko instituutiota, joka on vahvasti sekaantunut valtiovallan poliittiseen, taloudelliseen ja jopa sotilaalliseen vallan käyttöön. Korvausteologia ei istu mitenkään esim. vapaaseurakunta-aatteeseen, kotiseurakuntakäytännöstä puhumattakaan. Tosiasia on, että vähemmistöliikkeenä syntynyt kristinusko tuntuu aina jotenkin vääristyvän, jos se pääsee valta-asemaan. Korvausteologia on yksi hyvä esimerkki tästä
Timo,
ReplyDeleteYmmärrän hyvin huolesi siitä, kuinka kirkon ja valtiovallan liitto tuottaa aina enemmän huonoja kuin hyviä hedelmiä (ja olen samaa mieltä), mutta lähinnä minua kiinnosti se, kuinka näet tuon "korvausteologian". Tuota termiä nimittäin näkee käytettävän erilaisista tulkintatavoista, joista osa sopii Raamatun ilmoitukseen huonommin, osa paremmin.
Esimerkkinä voitaisiin ajatella Paavalin vertausta metsäöljypuusta (tai oliivipuusta, käännöksestä riippuen). Nähdäkseni todelliset korvausteologit sanoisivat, että vain villit oksat muodostavat nyt öljypuun ja että alkuperäinen öljypuu on hylätty eikä sen oksilla ole enää mitään virkaa tai asiaa siihen puuhun, jonka villit oksat muodostavat. Tällä asenteella on sitten hyvä lähteä tekemään selvää juutalaisista, niin kuin historian saatossa on käynytkin.
Toinen - ja välillä "korvausteologiaksi" haukuttu - lähestymistapa on se, että lupaukset koskevat tuota Paavalin mainitsemaa öljypuuta itseään, eikä vain joitain sen oksista. Jos tuossa puussa olisi vain luonnollisia oksia, niin se ei tietenkään olisi ongelma kenellekään. Mutta ikävä kyllä - ja tämä näytti olevan Paavalin aikana yhtä suuri ongelma kuin tänäänkin monissa piireissä - tuossa puussa ei enää pysytä kiinni esi-isien meriiteillä, vaan ainoastaan sydämen ympärileikkauksella. Niinpä osa luonnollisista oksista on tällä hetkellä irti puusta, ja vastaavasti tilalla on villejä oksia. Koskapa näitä jälkimmäisiä on enemmän kuin luonnollisia, voi syntyä vaikutelma, että villit ovat jotenkin "korvanneet" luonnolliset oksat ja "ryöstäneet" lupaukset itselleen.
Seurakunta ei kuitenkaan ole millään tavalla "korvannut" Israelia. Jo VT:ssa Israelaisten kokoontumista kutsutaan "seurakunnaksi" ja Israel jatkuu seurakuntana myös UT:n puolella. Olennaisin ero on se, että seurakuntaan/Israeliin/Jumalan kansaan voi kuulua tänä päivänä myös pakanoita, kun VT:n puolella tämä oli vielä enemmänkin poikkeus kuin sääntö.
Kukaan ei varmaan olisi protestoinut, jos Jeesuksen seuraajat olisi rajoitettu vain juutalaisiin. VT:han on täynnä jäännösteologiaa, jossa vain pieni osa Aabrahamin etnisistä jälkeläisistä kuuluu Jumalan Israeliin. Mutta se, että mukaan laskettiin pakanoitakin - jotka Jumalan kansassa nyt ovat yhtä juutalaisten kanssa - näyttää edelleen olevan vaikea ymmärtää niille, jotka lukevat VT:a ikään kuin UT:a ei olisi kirjoitettukaan?
Olen samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa. Ei ole tosiaan tarvetta "riistää itselleen" Israelille annettuja lupauksia -Kristuksessa olen päässyt niistä osalliseksi. Paavali kirjoittaa:
ReplyDelete"Muistakaa sentähden, että te ennen, te lihanne puolesta pakanat, jotka olette saaneet ympärileikkaamattomien nimen niiltä, joita, lihaan käsillä tehdyn ympärileikkauksen mukaisesti, sanotaan ympärileikatuiksi -että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa; mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan..." (Ef. 2:11-15)
Kristuksessa olen saanut Israelin kansalaisoikeuden ja päässyt osalliseksi lupauksen liitoista!