Kun Jeesus pidätettiin Hän pyysi, että kiinniottajat päästäisivät opetuslapset menemään. Näin tapahtui, jotta toteutuisi sana, jonka Hän oli puhunut: "Niistä, jotka sinä olet antanut minulle, en ole kadottanut yhtäkään". Joh. 18:9.
Tässä on viittaus Jeesuksen rukoukseen: "... varjelin heitä sinun nimessäsi ... suojelin heitä ... eikä heistä joutunut hukkaan yksikään ...", Joh. 17:2.
Miten Jeesus teki tämän?
Julkisen toimintansa aikana Hän vietti aikaansa opetuslastensa kanssa, ja vielä enemään; Hän jakoi elämänsä heidän kanssaan, ollen esimerkkinä heille ja opettaen heitä. Hän rukoili heidän puolestaan ja puolusti heitä. Hän oli se Ensimmäinen Puolustaja, johon Hän viittaa puhuessaan Pyhästä Hengestä Toisena Puolustajana, Joh. 14:16-17. Hengellinen suoja opetuslasten ympärille muodostui tätä kautta, mutta sen edellytyksenä oli myös opetuslasten ehdoton kuuliaisuus Mestarilleen.
Tosin oli yksi, "se kadotuksen lapsi", johon tämä ei sopinut, koska hän ei ollut kuuliainen, vaikka mahdollisuudet siihen olivat olleet samat kuin muillakin.
Entä sitten, jos ihminen tietyissä elämänsä vaiheissa on ollut suorastaan pakotettu tottelemaan enemmän Jumalaa kuin ihmisiä ja nousemaan vastustamaan tiettyjä auktoriteetteja ja jopa irtaantumaan niiden alaisuudesta?
Ainoa vaihtoehto tällaiselle ihmiselle on anteeksiantaminen ja parantuminen sitä kautta, uudelleen orientoituminen ja uusi kuuliaisuus todellisille esikuville ja johtajille sekä esimerkkinä oleminen muille. Tärkeää on se, ettei jää kapinallisuuteen, vaan uudistuu mieleltään ja hengeltään.
Tältä pohjalta Paavali kehottaa Timoteusta: "Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä. Jos näin teet, pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua." 1.Tim. 4:16. Toiminnallamme on aina suuri vaikutus muihin, tiedostimmepa sitä tai emme, erityisesti niihin, jotka seuraavat jälkiämme.
No comments:
Post a Comment